Emmekö enää siedä köyhiä?
Eilen useat mediat uutisoivat Helsingin Kalliossa sijaitsevasta Heikki Hurstin hoitamasta Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruuan ja vaatteiden jakelupisteestä. Yleensä uutiset Hurstien avustustoiminnasta ovat olleet erittäin myönteisiä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin siitä, että lähitalojen asukkaat haluavat häätää tämän vähävaraisille ruokaa ja vaatteita jakavan toimipisteen. Viime vuosina hädän kasvaessa on myös leipäjono kasvanut. Lähitalojen asukkaita ja yrittäjiä häiritsee se, että pitkät ihmisjonot kiertävät heidän oviensa ulkopuolella kaksi kertaa viikossa. Ymmärrän kyllä näidenkin ihmisten näkökannan. Kyllähän siitä on haittaa jos ulko-oven edessä seisoo suuri ryhmä ihmisiä tai jos kauppiaan liikkeeseen ei pääse vapaasti kulkemaan tiettyinä päivinä. Jonossa on ilmeisesti ollut myös päihtyneitä henkilöitä. Minua kuitenkin surettaa lukea tällaisia uutisia. Onko yhteiskuntamme muuttumassa niin kovaksi ettemme halua enää nähdä köyhiä tai hädänalaisia? Haluammeko vain kääntää päämme ja katsoa toisaalle ja unohtaa kaikki kurjat asiat yhteiskunnassamme? Suomi ei ole koskaan ollut näin hyvinvoiva ja rikas kun se on ollut viime vuodet. Kuitenkin yhteiskunnassamme on valtava määrä ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta hankkia ruokaa tai perustarvikkeita itselleen ja perheilleen. Tukekaamme siis Hurstin ja muiden heidän kaltaistensa työtä eikä unohdeta apua tarvitsevia.