Leena Rauhala

Jorma Tähkä kirjoitti viime torstain Aamulehden mielipidekirjoituksessaan (AL 2.6.) erittäin ajatuksia herättävästi syrjäytymisen syistä ja miten siihen voisi puuttua. Kirjoituksessaan hän toi esille kuinka syrjäytyminen usein johtuu jo lapsuudessa koetuista vääryyksistä ja laiminlyönneistä. Vaikka Tähkän ajatuksessa on paljon perää ja vaikka meidän tuleekin nostaa esille ennalta ehkäisevien toimien ja ihmisten oman vastuunkannon merkitystä, on syrjäytymisen ongelma kuitenkin laajempi. Köyhyys ja syrjäytyminen voi johtua monesta muustakin seikasta kun yksittäisen ihmisen huonosta minäkuvasta. Köyhyys on todellinen ongelma sadoilletuhansille suomalaisille ja syrjäytyminen siirtyy monessa tapauksessa sukupolvelta toiselle. Lisääntyneeseen eriarvoistumiseen pitää puuttua ja siihen tarvitaan todellisia ratkaisuja. Hallitusneuvottelujen keskeydyttyä myös ratkaisut näihin ongelmiin jäävät odottamaan. Poliittiset kiistat eivät saa kuitenkaan johtaa siihen, että unohdetaan köyhyyden tuomat ja monelle ihmiselle jokapäiväiset ongelmat. Kesän alku ylioppilasjuhlineen ja lomanodotuksineen on monelle meistä hienoa aikaa. Kaikille se ei kuitenkaan sitä ole. Kun joutuu selviämään minimipalkalla, pienellä eläkkeellä tai perusturvan varassa on pienikin lisäkulu lahjojen tai lomamatkan muodossa pois jokapäiväisen arjen pyörittämisestä. Jos joutuu joka päivä miettimään ja laskemaan tarkkaan kaikki menot voi tällaiset ylimääräiset menot tuntua ylivoimaisilta. Tämä meidän kaikkien ja varsinkin päättävässä asemassa olevien tulisi muistaa tänä kesänä ja myös ensi syksynä. Vaalien alla kuulimme monta puheenvuoroa vastuunkantamisesta mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Todellista vastuunkantamista on se, että toimii köyhyyden ja eriarvoistumisen vähentämiseksi.