Kuntauudistuksesta
Vuoden 2012 valtiopäivät alkoivat lievästi ilmaistuna räväkästi. Presidentti Halonen ehti juuri ja juuri pitää viimeisen kerran puheensa valtiopäivien avajaisistunnossa kun alkoi jo tapahtua. Keskiviikkoaamulla julkistettiin ensin puolustusvoimauudistus ja myöhemmin samana iltapäivänä kuntatyöryhmä julkisti oman selvityksensä kuntauudistuksesta. Uudistukset tähtäävät rakenteellisiin muutoksiin joiden avulla voidaan estää kustannusten nousu tulevaisuudessa. On hyvä, että säästöjä etsitään muualta kuin peruspalveluista. Kaikkein huonommassa asemassa olevien ihmisten ei pidä maksaa heikkenevästä taloudesta vaan säästöjä ja tehostamista pitää yrittää löytää sieltä mistä se on mahdollista niin, etteivät kaikkein huonoimmassa asemassa olevat kansalaiset kärsi.
Molemmat uudistukset ovat samansuuntaisia. Pienempiä yksiköitä yhdistetään isompiin ja näin yritetään löytää taloudellisuutta ja karsia päällekkäistä hallintoa. Puolustusvoimauudistus herättää kysymyksiä siitä voidaanko Suomen puolustus turvata tulevaisuudessa tämän uudistuksen ja varsinkin tulevien päätösten myötä. Tällaisia uudistuksia tehdessä pitäisi mielestäni myös tarkemmin miettiä kokonaiskustannuksia julkiselle taloudelle. Nyt valtiovallan täytyy tukea työnsä menettävien henkilöiden uudelleenkoulutusta ja varuskunnan menettäviä paikkakuntia, jolloin kokonaissäästöt valtiontaloudelle eivät välttämättä ole niin suuret.
Kuntauudistuksen selvitys lähtee nyt kunnille arvioitavaksi ja toivonkin, että selvitys herättää aitoa keskustelua kuntien tulevaisuudesta ja kuntien mahdollisuuksista hoitaa niille kuuluvat tehtävät tulevaisuudessa. Kuntapäättäjien kannattaa nähdä asiaa koko alueensa ja koko Suomen etua silmällä pitäen pitkällä aikavälillä. Tosiasia on kuitenkin se, että väestömme vanhenee ja huoltosuhde heikkenee. Olisi kuitenkin ollut toivottavaa, että tämänkaltainen suuri uudistus olisi valmisteltu eri tavalla. Ensiksi olisin kaivanut laajempaa parlamentaarista valmistelua myös opposition kanssa ja toisaalta lähtökohtana olisi pitänyt olla kuntien toiveet ja esitykset. Nyt uudistuksesta ikävä kyllä saa kuvan siitä, että sitä tuodaan ylhäältä alaspäin pakolla. Riskinä on myös se, että seuraava hallitus kumoaa päätökset jotka kuitenkin ovat tarpeellisia tulevaisuutta ajatellen.
En ole koskaan pitänyt pakkoa hyvänä välineenä rakentaa parempaa tulevaisuutta. Siksi toivonkin, että kuntapäättäjiltä ja kuntalaisilta ympäri Suomea tulee nyt rakentavia ehdotuksia ja parannuksia annetun selvityksen pohjalta. Tarvitaan myös uusia aloitteita jotka hallituksen pitää huomioida tulevassa uudistuksessa. Paljon tärkeämpää kuin kuntien määrä on se miten voidaan parhaiten järjestää toimivat ja vaikuttavat palvelut koko maassa kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta.