KK 496/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Tiedon saaminen Kelan hyväksymistä psykoterapeuteista

Eduskunnan puhemiehelle

Kela järjestää kuntoutuspsykoterapiaa eduskunnan myöntämän määrärahan puitteissa, ja tällä määrärahalla Kelan tulee korvata työ- ja opiskelukyvyn turvaamiseksi tarpeellista terapiaa.

Asiakkaiden kannalta on osoittautunut hankalaksi tilanne, jossa terapiakorvausta saadakseen pitää löytää Kelan hyväksymä psykiatri ja sopia hänen kanssaan hoidon aloittamisesta. Kela ei kuitenkaan edes kysyttäessä luovuta hyväksymiensä psykiatrien nimiä, joten asiakas joutuu etsimään heitä kuin neulaa heinäsuovasta. Tällainen tietojen piilottelu ei kuulosta asiakaslähtöiseltä hoitojärjestelmältä.

Terapian rahoituksen turvaamiseksi pitäisi kuntoutuspsykoterapia säätää lakisääteiseksi. Näin voitaisiin turvata kaikkien hoitoa tarvitsevien pääsy terapiaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tietojen saamiseksi Kelan hyväksymistä psykoterapeuteista ja psykoterapian määrärahojen turvaamiseksi?

Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 496/2007 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä tietojen saamiseksi Kelan hyväksymistä psykoterapeuteista ja psykoterapian määrärahojen turvaamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kansaneläkelaitos järjestää psykoterapiaa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 12 §:n mukaisena harkinnanvaraisena kuntoutuksena eduskunnan tarkoitukseen myöntämän rahamäärän puitteissa. Tämä Kansaneläkelaitoksen tukema psykoterapiaa täydentää kunnille kuuluvaa lakisääteistä mielenterveyspalveluiden järjestämisvelvollisuutta.

Psykoterapiaa tuetaan harkinnanvaraisena kuntoutuksena määrärahojen puitteissa tietylle kohderyhmälle, jonka valinta perustuu vuonna 2003 sosiaali- ja terveysministeriön johdolla toimineen psykiatrisen kuntoutuksen voimavaroja selvittäneen asiantuntijatyöryhmän kannanottoihin. Lähtökohtana on, että hoitava taho ohjaa asiakkaan tämän tarpeen mukaiselle tietyn erityiskoulutuksen saaneelle psykoterapeutille. Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi jää kuntoutuspäätöksen tekeminen ja korvauksen maksaminen. Kansaneläkelaitoksen mukaan käytännössä esiintyy kuitenkin tilanteita, joissa asiakkaan täytyy itse etsiä sopiva, Kansaneläkelaitoksen hyväksymä psykoterapeutti.

Kansaneläkelaitoksen terveys- ja toimeentuloturvaosaston kuntoutusryhmä hyväksyy hakemuksen perusteella ne psykoterapeutit, jotka voivat antaa Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena myöntämää psykoterapiaa. Terapeuttien tietoja ylläpidetään kuntoutuksen palveluntuottajarekisterissä. Rekisteri sisältää muun muassa terapeuttien nimi- ja osoitetietoja sekä terapeuttien pätevyyttä, erityiskoulutusta ja yritystoimintaa koskevia tietoja. Rekisterin tietoja käytetään hyväksi asiakkaiden kuntoutuspäätöksiä tehtäessä ja kuntoutuskorvauksia maksettaessa.

Kansaneläkelaitoksen lausunnon mukaan heidän tiedossaan on asiakkaiden tarve saada tietoja psykoterapeuteista. Palveluntuottajarekisteri ei kuitenkaan tällä hetkellä toimi siten, että asiakkaita palvelevia listoja voitaisiin jakaa. Kansaneläkelaitoksella ei esimerkiksi ole päivitettyä tietoa siitä, onko hyväksytyllä psykoterapeutilla mahdollisuuksia ottaa vastaan uusia asiakkaita.

Kansaneläkelaitoksen lausunnon mukaan asiakkaita on kehotettu terapeutin löytämiseksi ottamaan yhteyttä psykologiliittoon, joka ylläpitää listaa psykologeista ja neuropsykologeista, sekä terapiakoulutusyhteisöihin ja terapeuttiyhdistyksiin, joilla on listoja eri terapiamuotoja antavista psykoterapeuteista. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä ratkaisu kysymyksessä olevaan ongelmaan. Tämän vuoksi Kansaneläkelaitoksessa on viime aikoina harkittu, että psykoterapeuteilta pyydettäisiin suostumus heidän yhteystietojensa luovuttamiseen asiakkaille. Ilman suostumusta tietoja ei ole katsottu voitavan luovuttaa pelkästään sillä perusteella, että psykoterapeutti on itse hakenut Kansaneläkelaitoksen palveluntuottajaksi. Kantaa on perusteltu edellä mainituilla syillä sekä myös psykoterapeuttien tietosuojaan liittyvillä näkökohdilla.

Kansaneläkelaitos tuntee lausuntonsa mukaan hyvin kirjallisessa kysymyksessä esitetyn ongelman. Aluksi tulee selvittää, onko psykoterapeuttien tietojen luovuttaminen asiakkaille mahdollista. Onnistuakseen tietojen luovuttaminen tarkoittaa käytännössä myös sellaisten puitteiden ja menetelmien rakentamista, että ajantasaisia, asiakkaita palvelevia tietokantoja voidaan Kelassa ylläpitää. Tämä edellyttää muun muassa tietojärjestelmien kehittämistä ja sitä, että psykoterapeutteja koskevia tietoja päivitetään jatkuvasti.

Kunnilla on mielenterveyslain mukainen velvollisuus järjestää alueellaan riittävät mielenterveyspalvelut väestön tarpeisiin nähden. Tämä velvollisuus koskee kaikkia, myös Kansaneläkelaitoksen kustantamassa hoidossa ja kuntoutuksessa olevien potilaiden kokonaishoitovastuuta. Kuntia on määrätietoisesti tuettu useita vuosia mielenterveyspalveluiden kehittämisessä.

Sosiaaliturvajärjestelmää uudistetaan parhaillaan kokonaisuutena Sosiaaliturvan uudistamiskomiteassa. Lisäksi mielenterveyden edistämiseen liittyviä toimintatapoja kehitetään sosiaali- ja terveysministeriössä parhaillaan useastakin eri näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriö on juuri asettanut masennuksen ehkäisyyn ja masennuksesta aiheutuvan työkyvyttömyyden vähentämiseen tähtäävän hankkeen. Hankkeen tarkoituksena on edistää hyviä käytäntöjä työelämässä, masennuksen ehkäisyä, hyvää hoitoa ja kuntoutusta sekä työssä jatkamista ja työhön paluuta masennuksen yhteydessä ja vähentää masennusperusteista työkyvyttömyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriö on myös sitoutunut laatimaan valtakunnallisen mielenterveys- ja päihdehuollon toimintasuunnitelman. Lisäksi ministeriön johdolla toimii Mieli 2009 -työryhmä, jonka tehtävänä on valmistella mielenterveys- ja päihdesuunnitelma sekä tehdä ehdotukset hyvien käytäntöjen yleistämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2007

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

KK 495/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Ammatillisen tutkijauran houkuttelevuuden parantaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitusohjelmassa sanotaan: "Ammattimaista tutkijauraa kehitetään houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Apurahansaajien sosiaaliturva järjestetään."

Tämä on tutkijan uran kiinnostavuuden kannalta ydinkysymyksiä, ja hallitusohjelman pyrkimykset ovat oikeita. Miten tässä on edetty? Millaisia uudistuksia tämän lupauksen saavuttamiseksi ollaan tekemässä?

Tärkeää olisi saada aikaan parannuksia ainakin neljässä asiassa: apurahatutkijoiden sosiaali- ja eläketurvan parantaminen, yliopiston työntekijöiden palkan saaminen lähemmäs koulutusta vastaavaa palkkatasoa, määräaikaisten työsuhteiden vakinaistaminen ja työttömyysturvan myöntäminen kaikille työttömille tutkijoille tasapuolisesti.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus on tehnyt ammatillisen tutkijauran houkuttelevuuden parantamiseksi ja apurahansaajien sosiaaliturvan järjestämiseksi?

Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 495/2007 vp :

Mitä hallitus on tehnyt ammatillisen tutkijauran houkuttelevuuden parantamiseksi ja apurahansaajien sosiaaliturvan järjestämiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Samaa asiaa on käsitelty äskettäin kirjallisessa kysymyksessä KK 482/2007 vp . Pääministeri Matti Vanhasen II hallitusohjelmassa todetaan: "Apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan vuoden 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan työskentelyyn myönnettyjen apurahojen määrän perusteella eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva. Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannetaan lainsäädäntöä täsmentämällä." Hallitusohjelmassa todetaan myös, että yliopistojen julkista perusrahoitusta lisätään kauttaaltaan ja tehdään tieteellisen toiminnan tukemiseen suunnatut lahjoitukset laajasti verovähennyskelpoisiksi.

Yllä oleviin hallitusohjelman kohtiin liittyen työministeriö asetti 9.3.2007 selvitysmiehen, jonka tehtävänä oli selvittää työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä tieteellistä tutkimustoimintaa harjoittavien henkilöiden, erityisesti apurahatutkijoiden ja taiteilijoiden, osalta. Selvitystyö valmistui 4.9.2007 (Selvitysmiehen raportti 4.9.2007/507/010/2007 TM). Lisäksi eduskunta on marraskuussa 2007 hyväksynyt hallituksen esityksen vuoden 2008 tuloveroasteikkolaiksi ja eräiksi muiksi tuloveroperusteita koskeviksi muutoksiksi (HE 57/2007 vp). Tuloverolain muutoksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2008 alusta. Lain 57 §:n mukaan tieteen ja kulttuurin tukemiseen tehdyt rahalahjoitukset yhteisöille, kuten muun muassa yliopistoille ja korkeakouluille sekä apurahoja myöntäville säätiöille, tulevat nykyistä huomattavasti laajemmin verovähennyskelpoisiksi.

Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään parhaillaan, kuinka hallitusohjelman mukainen apurahansaajien sosiaaliturvan parantaminen voidaan toteuttaa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitystyön pohjalta asiaa on tarkoitus käsitellä lähiaikoina myös sosiaalipoliittisessa ministerityöryhmässä.

Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2007

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

KK 484/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Mielenterveyspotilaiden hoitotakuun kehittäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Operatiivisille ja somaattisille aloille sopiva hoitotakuu ei sovellu samalla tavalla psykiatriaan. Tämän vuoksi nykyinen hoitotakuu ei ole parantanut mielenterveyspotilaiden hoitotilannetta. Siksi psykiatriaan pitäisi kehittää oma hoitotakuu.

Mielenterveyspalveluissa tulisi käyttää mittareita, jotka on kehitetty mittaamaan psykiatrian hoitokäytäntöjä. Psykiatriassa hoito kestää usein pitkään, eikä kokonaishoidon tarvetta pystytä määrittämään heti hoidon alkaessa nykyisillä hoitotakuumittareilla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mielenterveyspotilaiden saamiseksi nykyistä paremmin hoitotakuun piiriin?

Helsingissä 20 päivänä marraskuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 484/2007 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mielenterveyspotilaiden saamiseksi nykyistä paremmin hoitotakuun piiriin?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hoitoonpääsyä määräajoissa koskevat erikoissairaanhoitolain ja kansanterveyslain muutokset tulivat voimaan 1.3.2005. Erikoissairaanhoitolain 31§:n mukaan hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan tai muuhun sen toimintayksikköön. Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä ja aloitettava hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottanen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Kansanterveyslain 15§:n mukaan terveyskeskuksen tulee järjestää toimintansa siten, että potilas voi saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteyden terveyskeskukseen. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas otti yhteyden terveyskeskuksen, jollei arviota ole voitu tehdä ensimmäisen yhteydenoton aikana.

Stakes on syksyllä 2007 selvittänyt aikuisten mielenterveyspotilaiden hoitoonpääsyä. Selvityksen tulos osoittaa, että hoitoonpääsy toimii erikoissairaanhoitolain edellyttämällä tavalla kaikissa muissa sairaanhoitopiireissä, muttei HUS-yhtymässä. Sosiaali- ja terveysministeriö toimeenpani syksyllä 2006 selvityksen lasten- ja nuorten psykiatriseen hoitoon pääsyn tilanteesta. Selvityksen mukaan hoitoonpääsy määräajoissa toteutui lainsäädännön mukaisesti muissa kuin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ja HUS- yhtymässä.

Mini-Suomi ja Terveys-2000 -tutkimuksia verrattaessa varsinaiset mielenterveyden häiriöt eivät aikuisväestössä ole lisääntyneet määrällisesti kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Mielenterveyden kehitys kuitenkin eroaa somaattisen terveyden kehityksestä. Väestön somaattinen terveys on huomattavasti parantunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Mielenterveyden häiriöiden perusteella myönnettyjen sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on viime vuosina lisääntynyt. Vuonna 2002 kaikista sairauspäivärahoista 24 % myönnettiin mielenterveyden häiriöiden perusteella, mikä voi perustua aikaisempaa parempaan oireiden diagnostisointiin tai näiden häiriöiden yleistymiseen tai molempiin.

Psykiatrian alan hoitopäivät ovat 2000-luvulla vähentyneet jonkin verran. Sektorin avohoitokäynnit ovat kuitenkin huomattavasti lisääntyneet. Erityisen selvästi muutos näkyy lasten ja nuoren palveluissa. Mielenterveysjärjestöjen keskeinen kritiikin kohde on päihdepalvelujen ja psykiatristen palvelujen piiriin päässeiden potilaiden hoidon intensiteetin riittämättömyys. Tarjottujen palveluiden määriin on vaikea vaikuttaa hoitoonpääsyä määräajoissa muuttamalla. Psykiatristen palvelujen tarjontaa vaikeuttaa merkittävällä tavalla alan ammattihenkilöiden, lääkäreiden ja hoitajien puute.

Hallitus tulee kiinnittämään erityistä huomiota mielenterveyspalvelujen kehittämiseen kansallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmassa sekä terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa. Paitsi palvelujen ja erityisesti avohoitopalvelujen lisääminen, tärkeää on ennalta ehkäisevän mielenterveystyön kehittäminen.

Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2007

Peruspalveluministeri Paula Risikko

KK 483/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Mielenterveyden häiriöt ja päihteiden väärinkäyttö ovat tulevaisuuden merkittävimmät kansanterveysongelmat. Niiden osuus suomalaisten tautitaakasta ja sairauspoissaoloista on jo nyt noin neljännes, ja trendikehityksen mukaisesti määrä näyttää vain kasvavan.

Mielenterveyden ongelmat ja päihdeongelmat kietoutuvat usein yhteen. Nykyinen jyrkkä hallinnollinen jako mielenterveyspalveluihin ja päihdepalveluihin vaikeuttaa avunsaantia ja heikentää palvelujen vaikuttavuutta. Aikuisten mielenterveyspalvelut ovat perinteisesti kuuluneet terveydenhuoltoon, kun taas päihdepalvelut ja perheneuvolat ovat sijoittuneet sosiaalihuoltoon. Tällainen kahtiajako luo palveluihin toisaalta aukkoja ja toisaalta päällekkäisyyksiä. Vanhentuneen ja lokeroivan mallin tilalle pitäisi rakentaa palvelujärjestelmä, jossa ihmisten ja perheiden tarpeet otetaan nykyistä paremmin huomioon. Kun palvelut ovat hallinnollisesti hajallaan, hoitoon on vaikea päästä ja asiakasta pompotellaan luukulta toiselle.

Lisäksi mielenterveys- ja päihdetyötä kehitettäessä on varmistuttava siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa on riittävästi mielenterveys- ja päihdetyön erityisosaamista, esimerkiksi psykologin sekä depressio- ja päihdehoitajan palveluja. Näin oikealle hoitopolulle voidaan päästä nopeammin ja ennaltaehkäistä monia ongelmia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi ja riittävien voimavarojen turvaamiseksi tuleviin kasvaviin tarpeisiin?

Helsingissä 20 päivänä marraskuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 483/2007 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi ja riittävien voimavarojen turvaamiseksi tuleviin kasvaviin tarpeisiin?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Terveysongelmien vähentämiseksi ja palvelutarpeen hallitsemiseksi on välttämätöntä vahvistaa mielenterveyden edistämistä ja päihdehaittojen ehkäisyä. Mielenterveyden häiriöiden ja päihdeongelmien ehkäisy edellyttää laajaa ja monien hallinnonalojen ja eri yhteiskunnallisten toimijoiden välistä yhteistyötä. Hoidon kannalta keskeisiä asioita ovat masennuksen, ahdistuneisuuden ja skitsofrenian hoito ja tunnistaminen sekä monipuolisten päihdepalvelujen kehittäminen.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa on sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä erityisesti ehkäisevien palvelujen kehittämiseen ja saatavuuteen kiinnitetty erityistä huomiota. Tarkoituksena on, että tämän hallituskauden aikana perusterveydenhuollon asemaa vahvistetaan. Palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi kehitetään erityisesti perusterveydenhuoltoa ja sosiaalityötä, ensihoitoa sekä mielenterveys- ja päihdetyötä. Erityishuomiota kiinnitetään lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusväestön mielenterveysongelmien tunnistamiseen, palveluiden saatavuuteen sekä mielenterveystyön osaamiseen. Hallituskaudella varmistetaan koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ja erityisesti myös mielenterveyspalvelujen tasa-arvoinen saatavuus.

Mielenterveys- ja päihdekysymykset tulevat olemaan esillä myös hallituksen politiikkaohjelmia valmisteltaessa. Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa tullaan käsittelemään mielenterveysongelmia suurimpana työkyvyttömyyden aiheuttajana. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoitteena on lasten ja nuorten terveyserojen kaventaminen sekä terveiden elintapojen ja mielenterveyden edistäminen. Tavoitteena on varmistaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen ja psykiatrisen hoidon saatavuus.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 10.4.2007 Mieli 2009 -työryhmän valmistelemaan kansallista mielenterveys- ja päihdesuunnitelmaa. Lisäksi työryhmän tehtävänä on laatia ehdotukset hyvien käytäntöjen yleistämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä tehdä tarpeen mukaan ehdotuksia ohjauskeinojen kehittämiseksi. Suunnitelmaa valmisteleva työryhmä jättää ehdotuksensa vuoden 2008 lopussa. Suunnitelmaa laadittaessa otetaan keskeisesti huomioon kolmen hankkeen, Vantaan kaupungin Sateenvarjo-projektissa, Vaasan sairaanhoitopiirin Pohjanmaa-hankkeessa sekä Rovaniemen kaupungin hallinnoiman seudullisen mielenterveys- ja päihdehuollon kehittämishankkeessa, saadut kokemukset ja tehty työ. Mielenterveys- ja päihdetyötä linjaavassa kansallisessa suunnitelmassa on tarkoitus luoda keskeiset suuntaviivat mielenterveystyön ja päihdetyön kehittämiseksi niin alueellisella, seudullisella kuin paikallisellakin tasolla. Tarkoituksena on, että suunnitelma olisi mahdollisimman selkeä, tiivis ja käytännönläheinen ja että palvelujen kehittämisessä otettaisiin huomioon erityisesti työikäisen väestön tarpeet. Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma tulee olemaan jatkoa mielenterveyspalvelujen ja päihdepalvelujen laatusuosituksille sekä kansalliselle alkoholiohjelmalle.

Sosiaali- ja terveysministeriö on lisäksi asettanut 25.10.2007 ns. MASTO-hankkeen. Hankkeessa paneudutaan työhyvinvoinnin ja mielenterveyden tukemiseen, masennuksen ehkäisemiseen, masennuksen hoidon tehostamiseen sekä kuntoutuksen ja hyvien sairauspoissaolokäytäntöjen kehittämiseen. MASTO-hankkeen tavoitteena on kehittää ja löytää sellaisia työelämän hyviä käytäntöjä, hyvän hoidon lisäksi, jotka edistävät masentuneen työntekijän työssä jatkamista ja masennuksesta toipuvan työhön palaamista sekä vähentävät masennusperusteista työkyvyttömyyttä.

Vuonna 2008 käynnistyvän sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman yhtenä painopistealueena tulee olemaan peruspalvelujen kehittäminen. Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota psykososiaalisten palvelujen saatavuuteen ja kehittämiseen mukaan lukien myös nuorisopsykiatriset palvelut.

Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2007

Peruspalveluministeri Paula Risikko

KK 403/2007 vp - Leena Rauhala/ kd 

Kreationismi ja ihmisoikeudet

Eduskunnan puhemiehelle

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous otti jyrkän kannan luomisoppiin tieteenä.

Päätöslauselman sanamuodot ovat harvinaisen kovia, ja siinä luomisoppiin ja älykkääseen suunnitteluun otetaan erittäin tiukka kielteinen kanta. Niitä ei hyväksytä tasavertaisiksi tieteellisiksi oppirakennelmiksi kehitysopin tai muiden tieteiden rinnalle. Niitä pidetään myös vakavana uhkana ihmisoikeuksille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten Suomen hallitus näkee kreationismin ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden ja

mikä on hallituksen kanta Euroopan neuvoston yleiskokouksen tätä asiaa koskevaan päätöslauselmaan?

Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 403/2007 vp:

Miten Suomen hallitus näkee kreationismin ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden ja

mikä on hallituksen kanta Euroopan neuvoston yleiskokouksen tätä asiaa koskevaan päätöslauselmaan?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomen hallitus on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Perustuslaissa (1 § 3 mom.) todetaan, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.

Uskonnonvapaus kuuluu perusihmisoikeuksiin. Perustuslain 11 §:ssä todetaan, että jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapaus kattaa sekä uskonnolliset että uskonnottomat maailman- ja elämänkatsomukset.

Koululait noudattavat johdonmukaisesti edellä mainittuja ihmisoikeusperiaatteita, myös uskonnon, elämänkatsomustiedon ja biologian opetuksessa. Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Lisäksi yliopistoilla on perustuslaissa turvattu tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus.

Päätöslauselma 1580 (2007) on hyväksytty Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa, joka on eri maiden kansanedustuslaitosten edustajista koostuva toimielin.

Päätöslauselmassa kehotetaan opetusviranomaisia muun muassa edistämään tieteellisen tiedon leviämistä, vastustamaan tiukasti kreationismin opetusta tieteellisenä oppiaineena, vastustamaan kreationistisia aatteita muissa oppiaineissa kuin uskonnossa ja edistämään kehitysopin opetusta koulujen opetussuunnitelmissa.

Helsingissä 6 päivänä marraskuuta 2007

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin

Huom! Tähän liittyvä artikkeli löytyy osoitteesta http://koti.mbnet.fi/jrambon/KD03012008.html 

KK 330/2007 vp - Leena Rauhala/kd

Talousrikollisuuden vähentäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Suomalainen talousrikollisuus on nykyään ennen kaikkea työvoimavaltaisten alojen verorikollisuutta. Poliisi selvittää vuosittain 1 500-1 600 talousrikoksiksi luokiteltavaa tapausta, joista noin puolet on verorikoksia. Tapausten määrä on säilynyt viime vuodet ennallaan, mutta tapausten laatu on muuttunut kohti törkeitä tekomuotoja. Kyse on harvoin enää yhden yrityksen rikoksesta, vaan veropetosten tekijät ovat ketjuuntuneet ja mukana voi olla kymmenittäin yrityksiä. Arvioiden mukaan 90 % talousrikollisuudesta ei koskaan tule viranomaisten tietoon.

Talousrikollisuus on myös kansainvälistynyt. Keskusrikospoliisin tutkimista tapauksista yhdeksässä kymmenestä on kansainvälinen kytkös. Myös huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden kytkökset talousrikollisuuteen ovat lisääntyneet. Talousrikollisuudessa liikkuvat rahasummat ovat kasvaneet, ja veropetoksissa saatetaan välttää useiden miljoonien eurojen verot. Piiloon jääneen talousrikollisuuden ja harmaan talouden vuoksi yhteiskunta menettää vuosittain arviolta viiden miljardin euron saatavat.

Ongelma on siis huomattava sekä julkisen talouden että järjestäytyneen rikollisuuden estämisen kannalta. Siksi asiaan pitäisi voimakkaasti puuttua.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä talousrikollisuuden ja sitä kautta järjestäytyneen rikollisuuden vähentämiseksi?

Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 330/2007 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä talousrikollisuuden ja sitä kautta järjestäytyneen rikollisuuden vähentämiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Poliisi on jo ryhtynyt aktiivisiin toimiin talousrikollisuuden ja sitä kautta järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Talousrikostorjuntaan on vuodesta 1992 lähtien kohdennettu merkittävästi määrärahoja, joilla poliisi on kyennyt rakentamaan uskottavan ja osaavan talousrikostutkintaorganisaation. Talousrikostutkinnassa työskentelee tällä hetkellä noin 450 rikostutkijaa. Heidän lukumääränsä samoin kuin talousrikostorjuntaan liittyvä koulutus pidetään hyvällä tasolla jatkossakin. Talousrikosten tutkinta-ajat ovat lyhentyneet ja juttujen läpivirtaus on parantunut merkittävästi. Myös rikoksella saatua hyötyä on onnistuttu vuosittain saamaan poliisiin haltuun huomattavasti enemmän kuin talousrikostorjuntaan on kohdennettu rahoja.

Talousrikostorjunnan tehostuminen jatkuu, sillä poliisi on ottanut talousrikokset osaksi järjestäytyneen rikollisuuden kohdevalintamenettelyä, jossa tutkinnan kohteiksi otetaan eniten vahinkoa aiheuttavat rikoksista epäillyt. Varsin monet edellä mainituista maalikohteiksi valituista jutuista ovat sellaisia, joihin liittyy myös huumausainerikollisuutta.

Poliisi on ottanut käyttöön vakavimman talousrikostutkinnan yhteydessä myös järjestäytyneen rikollisuuden tutkintakeinot: mm. telekuuntelun, televalvonnan ja valeoston. Talousrikostutkinnan ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnan yhteistyötä on siis merkittävästi jo lisätty ja yhteistyöstä on saatu hyviä kokemuksia.

Talousrikostutkinnan yhteydessä on erikoistuttu rikoshyödyn jäljittämiseen, josta saatuja kokemuksia on siirretty järjestäytyneen rikollisuuden ja huumerikostutkinnan osaamisalueelle. Talousrikostutkinnassa yleisesti, mutta rikoshyödyn jäljittämisessä erityisesti on panostettu myös poikkihallinnolliseen viranomaisyhteistyöhön, jonka tarkoituksena on torjua talousrikollisuutta ja järjestäytynyttä rikollisuutta kokonaisvaltaisesti. Talousrikostutkintayksiköiden vastuualueeseen kuuluu myös liiketoimintakiellon valvonta. Poliisi seuraa aktiivisesti liiketoimintakieltoon määrättyjen henkilöiden toimintaa, ja liiketoimintakiellon edellytykset tutkitaan myös kaikissa niissä tapauksissa, joiden epäillään liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan.

Talousrikostorjunta ja sitä kautta järjestäytyneen rikollisuuden torjunta edellyttävät viranomaisilta pitkäjänteistä torjuntatyötä liike-elämän terveen kilpailun varmistamiseksi sekä siksi, että kyetään torjumaan rikollisten toimintatapojen siirtyminen lailliseen elinkeinotoimintaan. Talousrikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta edellyttää myös poliisiyksiköiltä paljon voimavaroja, minkä vuoksi tällainen tutkinta on keskitettävä riittävän toimintakykyisten yksiköiden tehtäväksi. Valtakunnassa on toteutettu pitkäjänteisesti jo 1990-luvulla aloitettuja talousrikostorjuntaohjelmia. Tällä hetkellä käynnissä on neljäs talousrikostorjuntaohjelma, joka ulottuu vuoteen 2009. Ohjelma sisältää lukuisia sellaisia lainsäädäntöehdotuksia, joilla kyettäisiin ehkäisemään talousrikollisuuden ja harmaan talouden toimintamahdollisuuksia. Vuoden 2008 aikana harkitaan, tulisiko käynnistää viidennen talousrikostorjuntaohjelman valmistelu. Talousrikosten ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta tullaan huomioimaan myös nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa mainitussa ja jo valmisteltavana olevassa laajassa sisäisen turvallisuuden ohjelmassa.

Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 2007

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

KK 12/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Erityisryhmiin kuuluvien vanhusten palveluasuntojen paloturvallisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa arvioidaan olevan noin 6 000 kehitysvammaisten palveluasuntoa, joissa ei ole vesisammutus eli sprinkler- ja paloilmoitinjärjestelmää. Sama ongelma koskee myös vaikeavammaisten ja huonokuntoisten vanhusten palveluasuntoja. Sammutus- ja ilmoitusjärjestelmä on erittäin oleellinen palokuolemien ehkäisemisessä silloin, kun asukas ei ole kykenevä omatoimisesti pelastautumaan. Evakuointi henkilökunnan toimesta ei ole realistinen vaihtoehto, koska asukkaat ovat liikuntarajoitteisia, henkilökuntaa on rajallinen määrä ja suurimman osan asukkaista on mahdotonta omatoimisesti pelastautua.

Nykyisten viranomaismääräysten mukaan uudisrakentamisessa on erityisryhmien asuntokohteisiin aina asennettava kyseinen sprinkler- ja paloilmoitinjärjestelmä. Myös vanhoihin rakennuksiin määrätään yhä useammin kyseiset järjestelmät. Vanhojen rakennusten osalta määräysten toimeenpanossa on kuitenkin investointisyistä ongelmia.

Saneerausta varten tarvitaan erityisrahoitusta. Useimmilla kehitysvammaisilla ja vanhuksilla ei ole mahdollisuuksia rahoittaa saneerausta suoraan eikä edes vuokrien kautta. Keskivertokustannukset asennukselle ovat n. 123 euroa/m². Lisäksi tulevat vuokravaikutukset käyttökustannuksista, jotka ovat esim. 45 m²:n asunnossa 67,95 euroa kuukaudessa asukasta kohti. Tämä tarkoittaisi jopa 15-20 %:n vuokrankorotuksia, mikä ylittää asukkaiden vuokranmaksukyvyn. Lisäksi tulevat väistämättömät rakennustekniset korjauskustannukset.

Laki määrää, että kiinteistöt on varustettava asianmukaisilla palovaroittimilla, ja erityisryhmien asumisessa edellä esittämäni järjestelmä on turvallisuuden kannalta asianmukainen. Tästä syystä ehdotan, että ministeriö tutkii erilaisia rahoituskeinoja niihin paloturvallisuussaneerauksiin, jotka perustuvat palo- ja pelastusviranomaisten määräyksiin.

Avustuksen tulisi Uudenmaan Vammaispalvelut Oy:n ja Uudenmaan kuntayhtymän erityispalvelujen mukaan kattaa 93 % hyväksyttävistä kustannuksista, jotta saneeraus voidaan toteuttaa. Lisäksi eläkkeensaajan asumistuen tasoa tulee tarkistaa käyttökustannusten aiheuttaman väistämättömän vuokrankorotuspaineen vuoksi.

Talousarvioaloitteiden tullessa ajankohtaisiksi tulen myös esittämään saneeraukseen budjettimäärärahoja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että paloturvallisuussaneeraukset saadaan toteutettua ilman erityisryhmille koituvia suuria vuokrankorotuspaineita ja

mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy tarkistaakseen eläkkeensaajien asumistuen tasoa erityisryhmille saneerauksesta koituvien väistämättömien lisäkulujen vuoksi?

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 12/2007 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä, että paloturvallisuussaneeraukset saadaan toteutettua ilman erityisryhmille koituvia suuria vuokrankorotuspaineita ja

mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy tarkistaakseen eläkkeensaajien asumistuen tasoa erityisryhmille saneerauksesta koituvien väistämättömien lisäkulujen vuoksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valtion asuntorahaston myöntämä erityisryhmien asumista koskeva investointiavustus on osoittautunut merkittäväksi keinoksi asuntotarjonnan lisäämisessä erityisryhmiin kuuluville, kuten vanhuksille ja vammaisille. Vuonna 2006 rakennettiin tämän avustuksen turvin 1 304 uutta asuntoa erityisryhmille ja hankittiin olemassa olevasta asuntokannasta 241 asuntoa sekä peruskorjattiin 1 189 asuntoa. Suurin kohderyhmä oli vanhusten palveluasuminen.

Erityisryhmien investointiavustus myönnetään yhdessä korkotukilainoituksen kanssa, jolloin kohteen tulee täyttää korkotukilainoituksen myöntämisperusteet. Avustuksen enimmäissuuruus on 5-35 %. Suurin avustusprosentti kohdistuu sellaisiin asuntokohteisiin, joissa palveluiden lisäksi tarvitaan paljon erityisiä tila- ja varusteratkaisuja. Näitä ovat esimerkiksi palvelutalot ja dementiaryhmäkodit.

Avustusta ja korkotukea voivat saada kunnat, muut julkisyhteisöt ja asuntorahaston yleishyödyllisiksi nimeämät asuntoyhteisöt sekä yhtiö, jossa edellä mainituilla yhteisöillä on välitön määräysvalta. Nimeämisen edellytyksenä on, että yhteisön toimialana on rakennuttaa ja hankkia vuokra-asuntoja sekä vuokrata niitä sosiaalisin perustein tavoitteenaan asukkaiden hyvät ja turvalliset asuinolot kohtuullisin kustannuksin. Kun tuki on myönnetty, tulee ko. asuntoa käyttää kyseisen kohderyhmän asumiseen vähintään 20 vuotta.

Uustuotannossa erilaiset asumisturvallisuuteen liittyvät ratkaisut otetaan huomioon kohderyhmän tarpeen mukaan. Esimerkiksi huonokuntoisten vanhusten, vammaisten, asunnottomien ja päihdeongelmaisten asuntokohteisiin asennetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osan E1/2002 edellyttämän turvallisuusselvityksen perusteella pääsääntöisesti automaattinen sammutusjärjestelmä. Myös peruskorjausten yhteydessä toteutetaan asumisturvallisuutta lisääviä ratkaisuja.

Erityisryhmien investointiavustuksen kautta alennetaan asukkaiden vuokraa, joka olisi muutoin erityisistä tila- ja varusteratkaisuista johtuen korkeampi kuin muussa vuokra-asumisessa. Tilanteissa, joissa on kyse pelkästään automaattisen sammutusjärjestelmän asentamisesta, eikä muuta peruskorjaustarvetta ole, on rahoitus usein ongelmallinen.

Raha-automaattiyhdistys rahoittaa tietyin edellytyksin järjestöjen ja yhdistysten omistamissa kohteissa ns. sosiaalitekniikkaa, mukaan lukien automaattiset sammutusjärjestelmät. Sosiaalitekniikkaa avustetaan enintään 70 %:n osuudella hyväksytyistä kustannuksista vanhusten vuokratalojen ja palvelutalojen osalta. Automaattiset sammutusjärjestelmät palvelutaloissa ovat avustettavia siltä osin kuin ne kohdistuvat asuntoihin. Sammutusjärjestelmien hyväksyttävät kustannukset ovat olleet uudisrakennuksissa 60 euroa/asm² ja peruskorjauksissa 80 euroa/ asm².

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käsitteli pääministeri Vanhasen I hallituksen aikana 15.12.2006 asumisen paloturvallisuuden parantamista. Se päätti muun muassa, että erityisten riskiryhmien asuntojen suojaustasoa tullaan parantamaan. Tässä yhteydessä erityisenä riskiryhminä pidettiin huonokuntoisia vanhuksia, vammaisia ja päihdeongelmaisia. Erillisiin asumisyksiköihin, kuten palvelutaloihin, senioritaloihin ja tukiasumisyksiköihin tulee uustuotantovaiheessa asentaa automaattinen sammutusjärjestelmä. Samoin laajojen peruskorjausten yhteydessä tulee automaattinen sammutusjärjestelmä asentaa olemassa oleviin yksiköihin. Laitteita sekä niiden toteutusta ja käyttöä koskeva lainsäädäntö ja tekninen ohjeistus on myös tarkistettava. Ministeriryhmä esitti myös, että paloturvallisuuden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä on tuettava riittävällä, tähän tarkoitukseen osoitetulla julkisella rahoituksella.

Käytännön toimenpiteenä ministeriryhmä hyväksyi, että selvitetään mahdollisuudet parantaa asuntojen suojaustasoa erityisryhmien asumisyksiköissä sekä yksittäisissä tukiasunnoissa tarvittaessa myös jälkikäteen asennettavalla automaattisella sammutuslaitteistolla. Tämän selvityksen yhteydessä arvioidaan tarvittavan erillisen valtion rahoituksen ja automaattisten sammutusjärjestelmien asentamiseen liittyvän siirtymäajan tarve. Sisäasiainministeriö on asettanut tätä tehtävää varten virkamiestyöryhmän, jossa on edustajia sisäasiainministeriöstä, ympäristöministeriöstä ja sosiaali- ja terveysministeriöstä. Tämä on myös nykyisen hallitusohjelman mukainen toimenpide, sillä hallitusohjelmassa sovittiin, että paloturvallisuutta erityisryhmien asunnoissa edistetään ja selvitetään avustusten riittävyys. Selvitystyön valmistuttua hallitus tekee päätöksen mahdollisesta lisärahoituksesta ja tuen enimmäismäärästä kokonaiskustannusten suhteen.

Eläkkeensaajien asumistukilain mukaan tuella alennetaan eläkkeensaajan asumismenoja. Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen ( HE 90/2006 vp ) yhteydessä muun muassa lain eläkkeensaajan asumistuesta. Sen mukaan vuoden 2008 alusta asumismenoilla tarkoitetaan asunnosta maksettavaa vuokraa, vastiketta tai asumispalveluyksikön palvelumaksun asumismeno-osuutta. Edellä mainitun selvityksen valmistuttua on mahdollista määritellä tarkemmin, mitä ehdotettu toimenpide vaikuttaa palvelumaksun asumismeno-osuuteen ja ryhtyä tästä aiheutuviin toimenpiteisiin.

Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 2007

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

KK 11/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Vuokranantajien oikeudet ilkivalta- ja luottotappiotilanteissa

Eduskunnan puhemiehelle

Vuokralaisten oikeudet ovat hyvät ja näin pitää ollakin. Joskus kuitenkin nämä oikeudet aiheuttavat kohtuuttomia ongelmia vuokranantajille tilanteissa, joissa oikeuden ja kohtuuden nimissä olisi myös vuokranantajien oikeuksien astuttava mukaan kuvaan.

Miten turvataan vuokranantajan oikeudet tapauksissa ja tilanteissa, joissa vuokralainen on jättänyt säännönmukaisesti alusta alkaen vuokrat maksamatta, häiriköinyt kerrostaloasunnossa käyttämällä huumeita ja rikkomalla säpäleiksi vuokranantajan omistuksessa olevia huonekaluja ja kiinteitä kalusteita, kuten ovia ja ikkunoita, tekemällä tappouhkauksia ja tuomalla samalla tavalla käyttäytyviä seuralaisia huoneistoon? Vaikka vuokranantaja on häätöpaperit lähettänyt, ei vuokralainen ole suostunut muuttamaan eikä hakemaan tukea vuokraansa sosiaalivirastosta. Sosiaalivirasto ei myöskään ole halunnut tarjota vuokralaiselle asuntoa tämän kasaantuneiden ongelmien vuoksi, jolloin kaikki murhe on kaatunut yksityisen vuokranantajan sekä naapureiden niskoille. Viimein eri oikeudenkäyntien ja kuukausien taistelun jälkeen häätö edellä mainitussa tapauksessa on saatu viranomaisvoimin voimaan, mutta tuhoja on ehtinyt koitua jo useiden tuhansien eurojen edestä, puhumattakaan vuokranantajan ja naapureiden psyykkisestä jaksamisesta.

Mielestäni selkeissä vuokralaisen toiminnallaan aiheuttamissa väärinkäytöstapauksissa tulisi olla mahdollisuus nopeaan häätötoimenpiteeseen viranomaisten avulla etenkin siinä tapauksessa, että vuokralainen käyttäytyy häiritsevästi ja tuhoavasti, mutta kuitenkin niin, että molempien osapuolten näkökulmat tulisivat huomioiduiksi ja sosiaalityöntekijöillä olisi mahdollisuus ja velvollisuus toimia ennakoivasti, ettei tällaisia tilanteita pääsisi syntymään. Vuokralaisella tulisi olla myös velvollisuus korvata työllään tuomiossa asetetut korvaukset valtiolle, jolloin veronmaksajien rahoille tulisi edes jotakin katetta ja kynnys vastaaviin tekoihin vastaisuudessa kasvaisi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä molempien osapuolten, sekä vuokranantajan että vuokralaisen, oikeuksien turvaamiseksi eri ongelmatilanteissa?

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 11/2007 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä molempien osapuolten, sekä vuokranantajan että vuokralaisen, oikeuksien turvaamiseksi eri ongelmatilanteissa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Henkilön häätäminen asunnosta vaatii aina tuomioistuimen päätöksen. Häätöä virka-apumenettelynä ei enää tunneta. 1990-luvun alussa alioikeusuudistuksen yhteydessä poistettiin summittainen häätömenettely ulosotonhaltijan luona. Ulosotonhaltijalaitos on sittemmin kokonaan lakkautettu. Summittainen häätömenettely soveltui vain tilanteisiin, joissa häätöperusteesta ei ollut epäselvyyttä.

Jos vuokralainen laiminlyö suorittaa vuokran sovitussa ajassa, vuokranantajalla on oikeus purkaa vuokrasopimus, paitsi jos laiminlyönnillä on vähäinen merkitys (asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 481/1995 , jälj. AHVL, 61 §). Näin ollen vuokranantajan kannattaa suhteellisen nopeasti vuokrarästien perusteella panna häätöä koskeva asia vireille. Asia pannaan vireille jättämällä käräjäoikeuteen ns. suppea haastehakemus (oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §). Jos asia on vuokranantajan käsityksen mukaan riitainen, joudutaan asia panemaan vireille tavallisella haastehakemuksella.

Jos vuokralainen vahingoittaa huoneistoa, häätöasian vireillepano käräjäoikeudessa on syytä tehdä viipymättä. Vuokrasuhde voidaan purkaa välittömästi, jos huoneistoa hoidetaan huonosti tai siellä vietetään häiritsevää elämää. Käytännössä käräjäoikeudet ovat toisinaan antaneet ns. väliaikaismääräyksen kiiretilanteissa oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 7 §:n nojalla. Silloin voidaan väliaikaisesti määrätä vastapuolta kuulematta tilanteen korjaava toimenpide. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä ei kuitenkaan ole muodostunut täysin selvää kantaa siihen, milloin kyseistä säännöstä sovelletaan.

Vuokralainen on vahingonkorvausvastuussa rikkomastaan omaisuudesta (AHVL 25 §). Käytännössä ongelmana on se, ettei vuokralaisella useinkaan ole varoja korvata aiheuttamiaan vahinkoja. Jos vuokralainen syyllistyy rikoslain 35 luvussa tarkoitettuun vahingontekoon, käytettävissä ovat myös rikosoikeudelliset seuraamukset.

Sen jälkeen kun häätötuomio on annettu, se voidaan välittömästi panna täytäntöön, jos hakija asettaa vakuuden. Mikäli käräjäoikeus on antanut asiassa yksipuolisen tuomion, se on heti täytäntöönpantavissa ilman vakuuttakin kuten lainvoimainen tuomio (ulosottolain 2 luvun 6 ja 9 §).

Häädön täytäntöönpanoa koskevat säännökset ovat ulosottolain 6 a luvun 1-8 §:ssä. Säännökset ovat tulleet voimaan 1.3.2004. Kiireellisessä tilanteessa voidaan toimia niin, että muuttokehotus annetaan tiedoksi saman tien, kun asia on tullut vireille ulosottovirastossa, ja muuttopäiväksi määrätään sama tai seuraava päivä. Näin toimien häätö voidaan toimittaa hyvinkin nopeasti.

Edellä todetun perusteella voidaan katsoa, että nykyinen lainsäädäntö ottaa huomioon riittävässä määrin niin vuokranantajan kuin vuokralaisenkin oikeudet.

Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 2007

Oikeusministeri Tuija Brax

KK 10/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Autojen kylmäkäynnistysten aiheuttamat päästöongelmat

Eduskunnan puhemiehelle

Motivan eli energian tehokkaan käytön ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseen erikoistuneen asiantuntijatahon tietojen mukaan auton moottorin esilämmittäminen alle viiden plusasteen lämpötilassa on kannattavaa, sillä se vähentää polttoaineen kulutusta ja säästää auton moottoria. Lohkolämmittimien käyttöaika vaihtelee ulkolämpötilan mukaan puolesta tunnista kahteen tuntiin. Säteilylämmittimien käyttöajaksi suositellaan yhdestä kolmeen tuntia.

Tutkimusten mukaan lämmittävän autoilijan taloudellinen säästö voi olla tuntuva verrattuna siihen, että auto käynnistettäisiin kylmänä kolme kertaa päivässä. Jokainen kylmäkäynnistys lisää polttoaineen kulutusta 1,5 desilitraa. Kovalla pakkasella kylmän moottorin häkä- ja hiilivetypäästöt ovat kahden ensimmäisen kilometrin aikana lähes kymmenkertaiset esilämmitettyyn moottoriin verrattuna.

Auton lohkolämmittimen termostaatti on manuaalista ajastinta tehokkaampi ja energiaa säästävämpi ratkaisu, sillä se kuluttaa koko päivän aikana vähemmän sähköä kuin ajastimella toimiva lämmitin kahdessa tunnissa. Motivan tietojen mukaan Suomessa tapahtuu joka talvipäivä noin 6 miljoonaa kylmäkäynnistystä, mikä tarkoittaa noin miljoonaa litraa ylimääräistä polttoainetta päivittäin, ts. noin 4 000 öljyrekallista.

Kioton sopimus edellyttää liikenteen päästöjen vähentämistä. Päästöjen määrää voidaan selkeästi tehostaa sekä tiedottamisella että tukemalla mm. termostaattiohjattujen lohkolämmittimien ostoa ja käyttöä sekä hakemalla mahdollisesti muita mahdollisia energiansäästöratkaisuja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä tukeakseen niitä keinoja, joilla autojen kylmäkäynnistysten aiheuttamat taloudelliset ja ilmastonmuutokseen vaikuttavat haitat pystytään minimoimaan?

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2007

Leena Rauhala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 10/2007 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä tukeakseen niitä keinoja, joilla autojen kylmäkäynnistysten aiheuttamat taloudelliset ja ilmastonmuutokseen vaikuttavat haitat pystytään minimoimaan?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kalliin polttoaineen kannustamana autonkäyttäjät voivat säästää polttoainetta ja ympäristöä taloudellisella ajotavalla, auton käytön suunnitelmallisuudella sekä huolehtimalla moottorin esilämmityksestä kylmänä vuodenaikana. Talvikauden aikana moottorin esilämmityksen avulla voidaan vaikuttaa polttoaineen kulutukseen niin, että talvikauden aikana polttoaineen säästöä saattaa kertyä yli 80 litraa. Ajoneuvoverolain vuotuinen uudistaminen on käynnissä ja hallitusohjelmaan on kirjattu ajoneuvoveron muutostarve niin, että vero porrastuisi hiilidioksidipäästöjen mukaan. Lisäksi hallitusohjelmaan sisältyy liikenteen energiaverojen korotus. Nämä hallitusohjelman toimet tulevat toteutuessaan ohjaamaan kuluttajien ajoneuvovalintoja ilmastonsuojelun ja energiansäästön kannalta oikeaan suuntaan. Vero-ohjauksella on mahdollista pienentää autojen polttoaineenkulutusta ja kasvihuonekaasuja. Taloudellisin ohjauskeinoin voidaan vaikuttaa sekä liikenteen kysyntään että liikenteen energiatehokkuuteen.

Komission seurantatietojen mukaan EU:n uusien henkilöautojen keskimääräisen kulutuksen perusteella laskettu hiilidioksidipäästö oli vuonna 2005 noin 160 g/km, kun se Suomessa oli lähes 180 g/km. Suomessa ajetaan siis suuremmilla autoilla kuin EU:ssa keskimäärin. Euroopan komission strategiassa on esitetty, että vuoteen 2012 mennessä kaikkien uusien valmistettavien henkilöautojen CO₂-päästöjen on alitettava 120 g/km. Korkea vuotuinen ajosuoritteemme pitää tieliikenteemme polttoaineenkulutuksen korkeana. Lisäksi pohjoisesta sijainnistamme johtuva kylmän kauden lisäkulutus, joka aiheutuu osaksi kylmäkäynnistyksistä, lisää hiilidioksidipäästöjämme enemmän kuin useimmissa muissa EU-maissa. Taloutemme ja ilmaston kannalta olisikin välttämätöntä, että siirtyisimme ja tukisimme sellaisten ajoneuvojen käyttöönottoa, joiden CO₂-päästöt olisivat nykyistä pienemmät ja myös Euroopan unionin linjausten mukaisia.

Kylmäkäynnistysten päästöjen vähentämiseen liikenne- ja viestintäministeriö sekä muut yhteistyötahot ovat pyrkineet vaikuttamaan mm. EY-lainsäädäntövalmistelun (EURO-normit), kuluttajainformaation sekä tutkimustiedon avulla. Motivan jakaman tiedon avulla on pyritty vaikuttamaan siihen, että lohkolämmittimet yleistyisivät vapaaehtoisuuden pohjalta. Kylmäkäynnistysten päästöjä arvioidaan tarvittaessa uudelleen ilmastonsuojelun ja energiansäästön näkökulmasta, kun uusi hallitus valmistelee uuden pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian.

Helsingissä 8 päivänä toukokuuta 2007

Liikenneministeri Anu Vehviläinen