TPA 27/2008 vp - Leena Rauhala/ kd

 
Huoltajakorotuksen palauttaminen opintotukijärjestelmään

_Eduskunnalle

Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimusten 2000 ja 2004 mukaan vain 8 prosentilla alle 29-vuotiaista opiskelijoista on lapsia, kun muulla vastaavanikäisellä naisväestöllä Suomessa prosenttiosuus on 38. Samaan aikaan opiskelijaterveystutkimuksesta käy ilmi, että korkeakouluopiskelijoista 88 prosenttia toivoisi enemmän lapsia. Synnyttäjien keski-ikä on nykyisellään jopa 28 vuotta. Opiskelijat ovat käytännön esteistä johtuen juuri se ryhmä, joiden lastenhankinta viivästyy.

Tähän ovat syynä lapsen syntymän vuoksi heikkenevät tuet. Ei ole oikein, että opiskelijoita rangaistaan lasten hankkimisesta. Opiskelijoilla tulisi olla oikeus pysyä opintotuen asumislisän piirissä myös lapsen syntyessä sen sijaan, että heidät pakotettaisiin yleisen asumistuen piiriin, jossa harjoitetaan tiukempaa tuloharkintaa.

Suomi on tällä hetkellä ainoa Pohjoismaa, jonka opintotuessa ei ole huoltajakorotusta. Ahve-nanmaallakin maksetaan jokaista lasta kohden 64 euron korotus opintorahaan, mutta ei manner-Suomessa. Huoltajakorotus oli voimassa ennen lamaa. Nyt lamaa ei enää ole, joten korotus olisi syytä palauttaa pikimmiten.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin palauttaakseen huoltajakorotuksen opintotukijärjestelmään.

Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2008

Leena Rauhala /kd

TPA 26/2008 vp - Leena Rauhala /kd

Kuulontutkijoiden koulutuspaikkojen lisääminen

Eduskunnalle

Jokapäiväisessä ympäristössä voi olla paljon esteitä, jotka voivat vaikeuttaa ikäihmisten päivittäistä selviytymistä. Yksi näistä esteistä liittyy kuulo-ongelmiin. Ikääntyneiden huonokuuloisuutta pidetään luonnollisena asiana, joten asian merkitystä usein vähätellään. Kuitenkin kuulon alentuminen vaikuttaa monin tavoin jokapäiväiseen elämään, mm. kommunikointiin ja tiedonsaantiin. Tämä aiheuttaa esim. pankissa tai kaupassa asioimisen hankaloitumista sekä sosiaalisen kanssakäymisen puutetta. Uutisia on vaikea kuunnella, ja ovikellon ääntä ei välttämättä kuule. Pahimmillaan tämä voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Tällöin itsenäinen asuminen voi käydä vaikeaksi ja muuten hyvässä kunnossa oleva vanhus voi joutua laitoshoitoon.

Valitettavasti ikääntyneiden ihmisten kuulonhuollon tiellä on paljon esteitä, sillä esim. TAYSin kuulokojekeskuksessa on ollut jopa kolmen vuoden jonot. Jonoja on pyritty lyhentämään ostamalla palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta sekä esim. Tampereen tapauksessa Seinäjoelta. Tämä ei kuitenkaan auta sellaista vanhusta, joka ei pysty matkustamaan satoja kilometrejä ja vieläpä useita kertoja, mikä yleensä on välttämätöntä kuulo-ongelmien tullessa esille.

Jonot johtuvat enimmäkseen pätevien kuulontutkijoiden eli audionomien puutteesta. Nämä audiologisen hoitotyön erityisasiantuntijat tutkivat, hoitavat ja ennaltaehkäisevät kuulovammojen syntyä, edistävät ja tukevat kuulemista, kommunikointivalmiuksia ja itsenäistä selviytymistä ja kuntouttavat potilaita kuulokojeen ja muiden apuvälineiden avulla. Audionomin työ vaatii tietotekniikan ja teknologian erityisosaamista, tutkimuslaitteiden, kuulokojeiden ja sisäkorvaistutteiden sekä muiden kuulon apuvälineiden hallintaa. Kuulokojeen käyttöönottoon tarvitaan mahdollisesti vähintään kolme eri käyntikertaa. Työ edellyttää erityisosaamista, johon ei riitä sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan tutkinto, vaan lisäksi tarvitaan 60 opintopistettä sisältävät erikoistumisopinnot sekä kahden vuoden työkokemus ennen koulutuksen alkamista.

Koulutuspaikkoja ei kuitenkaan ole tällä hetkellä riittävästi, sillä kuulontutkimusyksiköissä on henkilöstöpula, joka vaikuttaa suoraan ikäihmisten hoitoonpääsyyn. On kunnia-asia, että vanhuksemme hoidetaan hyvin ja heidän itsenäistä selviytymistään tuetaan. Lisäksi säästöt koulutuskustannuksissa ja henkilöstön supistamisessa kostautuvat ikäihmisten laitospaikkojen suurina kustannuserinä, joten koulutuspaikkojen ja virkojen lisääminen olisi myös taloudellisesti kannattavaa. Asianmukaisella ammattiosaamisella ja riittävällä työntekijämäärällä voidaan hoitojonojen kasvu estää ja hoitotakuu toteuttaa.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lisätäkseen pikaisesti kuulontutkijoiden eli audionomien koulutuspaikkoja.

Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2008

Leena Rauhala /kd

TPA 13/2008 vp - Leena Rauhala /kd

Kansalaispalvelun käyttöönotto

Eduskunnalle

Suomi on aina viime aikoihin asti koettu melko turvalliseksi maaksi, jossa kaikki toimii ja on kohdallaan ja erityisiä suuronnettomuuksia ei tarvitse pelätä. Tämä idylli on kuitenkin rikkoutunut. Viimeaikaisista tapahtumista voitaneen mainita ainakin Nokian vesikriisi sekä Jokelan koulusurmat.

Asevelvollisuuden suorittaneista vapaaehtoisista koostuneiden maakuntajoukkojen osallistuminen Nokian vesikriisin jälkihoitoon oli osoitus halusta kantaa vastuuta lähimmäisten turvallisuudesta. Myös tulevaisuudessa on varauduttava erilaisiin kriiseihin, joita mahdollisesti voivat olla mm. terrori-iskut tai luonnonkatastrofit. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan suuri määrä vapaaehtoisia voimia turvaamaan perusolosuhteet kriisin aikana sekä auttamaan kriisinhallinnassa ja jälkihoidossa.

Pelkästään tällä hetkellä olevien vapaaehtoisten henkilöiden antama apu ei välttämättä suuremman mittakaavan kriisitilanteessa riitä. Enemmän olisi tarvetta myös naisten osallistumiselle tällaiseen toimintaan.

Kansalaispalvelu toimisi perinteisen armeijan rinnalla, ja se olisi suoritettava tiettyyn ikään mennessä. Asepalvelu, kansalaispalvelu tai niiden eripituiset yhdistelmät muodostaisivat yhdessä suorituskokonaisuuden sekä naisille että miehille kunkin oman mielenkiinnon mukaan. Palvelu voisi olla osaltaan rakentamassa yhteisvastuullisempaa yhteiskuntaa, jossa korostettaisiin ihmisen huomioon ottamista, arvoa, turvallisuutta ja koskemattomuutta nykyistä enemmän. Palvelun sisältöön voisi perinteisen maanpuolustuskoulutuksen rinnalle kytkeä erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja siviilikriisinhallinnan alueella painottamalla terveydenhuoltoa, tekniikkaa, varustehuoltoa, kuljetusta tms.

Tätä kansalaissuoritetta voisi tehdä sopivan ajan puolustusvoimien erityistehtävissä aseettomasti sairaaloissa, lastenkodeissa, vanhainkodeissa, päiväkodeissa, lentokentillä turvatehtävissä tai vanhusten kotisairaanhoidon tehtävissä. Jos Suomeen tulisi sotatila, kaupungissa olisi toimintojen oltava hyvin organisoituja, ja siihen tulisi osa nuorista kouluttaa. Joissakin maissa puolustusvoimilla on tällainen järjestelmä niille, jotka eivät voi suorittaa asepalvelusta, mutta haluavat osallistua puolustusvoimien työhön yhteiskunnallisesti.

Kansalaissuorite loisi yhteisöllisyyttä sekä antaisi ammattitaitoa, jota voisi kriisitilanteiden ulkopuolella hyödyntää vapaaehtoisella tai ammatillisella tasolla jatkokoulutuksessa.

Kansalaispalvelun voisi ulottaa koskemaan myös maahanmuuttajia. Näin he tuntisivat kuuluvansa yhteiskuntaamme samalla, kun oppisivat tapojamme ja kieltämme. Tämä helpottaisi kotouttamista ja loisi yhteishenkeä eri kansallisuuksien välille.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kansalaispalvelun käyttöönottamiseksi.

Helsingissä 27 päivänä maaliskuuta 2008

Leena Rauhala /kd