TPA 36/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Omaishoidon tuen siirtäminen Kelan maksettavaksi

Eduskunnalle

Laki omaishoidon tuesta on yksi niistä sosiaalialan laeista, jotka sisältävät paljon hyvää tahtoa mutta eivät anna juuri mitään takeita siitä, että kunnat toimisivat lain mukaan. Valtio on viime vuosina antanut kunnille miljoonia euroja lisää valtionapua käytettäväksi omaishoidon kehittämiseen. Monin paikoin toisin on käynyt. Kunnat ovat ottaneet rahat vastaan, mutta omaishoitajien asema ei ole parantunut, monin paikoin on käynyt päinvastoin.

Yksi ratkaisu omaishoitajien aseman parantamiseksi olisi omaishoidon tuen maksamisen siirtäminen Kelalle. Silloin kuntien erilaiset päätökset eivät vaikuttaisi omaishoitajien asemaan.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä omaishoidon tuesta kaikille sairasta omaistaan hoitaville subjektiivinen oikeus. Tietyn hoidon tarpeen ylittyessä tukea maksettaisiin automaattisesti. Jos subjektiivista oikeutta omaishoitoon ei lähivuosina saada aikaan, niin tuen maksaminen on siirrettävä Kelan hoidettavaksi.

Noin 60 000 laitoskuntoista ihmistä hoidetaan nyt kotona. Kunnat käyttävät hoidon tukemiseen noin 75 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä summa ei riittäisi edes kuukaudeksi, jos kaikki 60 000 ihmistä hoidettaisiin laitoksissa. Omaishoitajat ansaitsevat työstään kunnon korvauksen. Se on kunnille edullista ja sekä hoitajien että hoidettavien toiveiden mukaista.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin omaishoidon tuen maksatuksen siirtämiseksi Kelalle.

Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2007

Leena Rauhala /kd

TPA 35/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Erityisryhmien palveluasuntojen paloturvallisuus

Eduskunnalle

Hallitusohjelman mukaan paloturvallisuutta erityisryhmien asunnoissa edistetään ja samassa yhteydessä selvitetään avustusten riittävyys.

Suomessa arvioidaan olevan noin 6 000 kehitysvammaisten palveluasuntoa, joissa ei vielä ole vesisammutus- eli sprinkler- ja paloilmoitinjärjestelmää. Sama ongelma koskee myös vaikeavammaisten ja huonokuntoisten vanhusten palveluasuntoja. Sammutus- ja ilmoitusjärjestelmä on oleellinen palokuolemien ehkäisemisessä silloin, kun asukas ei ole kykenevä omatoimisesti pelastautumaan. Evakuointi henkilökunnan toimesta ei ole realistinen vaihtoehto, koska asukkaat ovat liikuntarajoitteisia, henkilökuntaa on rajallinen määrä ja suurimman osan asukkaista on mahdotonta omatoimisesti pelastautua.

Nykyisten viranomaismääräysten mukaan uudisrakentamisessa on erityisryhmien asuntokohteisiin aina asennettava kyseinen sprinkler- ja Myös vanhoihin rakennuksiin määrätään yhä useammin paloilmoitinjärjestelmä. kyseiset järjestelmät. Vanhojen rakennusten osalta määräysten toimeenpanossa on kuitenkin investointisyistä ongelmia.

Erityisryhmien investointiavustuksen kautta alennetaan asukkaiden vuokraa, joka olisi muutoin erityisten tila- ja varusteratkaisujen vuoksi korkeampi kuin muussa vuokra-asumisessa. Kuitenkin tilanteissa, joissa on kyse pelkästään automaattisen sammutusjärjestelmän asentamisesta eikä muuta peruskorjaustarvetta ole, on rahoitus usein ongelmallista.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin erityisryhmien palveluasuntojen paloturvallisuuden parantamiseksi ja tästä aiheutuvien investointien rahoitusjärjestelyjen turvaamiseksi siten, että asumisen hinta ei kohtuuttomasti nouse.

Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2007

Leena Rauhala /kd

TPA 34/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Rattijuopumuksen promillerajan alentaminen

Eduskunnalle

Alkoholi ja muut päihteet ovat yksi merkittävimmistä liikenneturvallisuutta vaarantavista tekijöistä. Rattijuopumus on rikos, joka voi tappaa tai vammauttaa pysyvästi paitsi rattijuopon itsensä myös viattomia sivullisia. Vuosittain tieliikenteessä saa surmansa noin 400 ihmistä. Näistä joka neljäs on kuollut onnettomuudessa, jossa joku osapuolista on ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Joka viidennessä liikennekuolemassa kuljettaja on ollut rattijuoppo.

Ratsiatutkimusten mukaan liikennevirrassa noin joka 600. autoilijalla veren alkoholipitoisuus ylittää rattijuopumuksen rangaistavuuden rajan eli 0,5 promillea. Vuosittain jää kiinni noin 27 000 rattijuoppoa. Tässä luvussa eivät ole mukana ne autoilijat, joiden veressä alkoholia on alle 0,5 promillea. Törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden määrä on kasvussa.

Jo yli 0,2 promillen alkoholimäärän on tutkimusten mukaan todettu vaikuttavan kuljettajan ajosuoritukseen. Siksi rattijuopumuksen promillerajaa olisi laskettava nykyisestä ja pyrittävä liikenteessä täysraittiuteen. Käytännön haasteena tässä on valvonnan vaikeus, mutta asian tärkeyden ja sen aiheuttamien mittavien inhimillisten kärsimysten vuoksi tähän pitää osoittaa riittävät käytännön resurssit. Se tuo turvallisuutta matkustamiseen ja vähentää turhien liikennekuolemien määrää.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin rattijuopumuksen promillerajan alentamiseksi ja siten liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2007

Leena Rauhala /kd

TPA 9/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Vanhustenhoidon riittävä koulutus

Eduskunnalle

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkärin professori Sirkka-Liisa Kivelän mukaan terveydenhoitoalan ammattilaisten tiedot vanhustenhoitoon liittyvistä erityiskysymyksistä ovat retuperällä. Sekä lääkäreiden että muiden hoito- ja sosiaalialan työntekijöiden koulutus antaa hänen mukaansa vanhustenhoidosta aivan liian vähän tietoa. Lastenlääkäreitä ja -hoitajia lukuun ottamatta kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät hoitavat nykyään iäkkäitä ihmisiä, joten tietoa tarvitaan, Kivelä painottaa.

Huolimatta siitä, että 85 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on kasvanut viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan, laitoshoitoa on ajettu vauhdilla alas. Kuitenkaan avopalveluita ei ole kehitetty. Kotisairaanhoidon ja kotipalvelun määrä on vähentynyt koko maassa. Väestön rajua vanhenemista ei ole otettu huomioon hoitotyöntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden ja lääkäreiden koulutuksessa.

Vanhustyön osaamista olisi lisättävä kaikkeen hoitoalan koulutukseen. Suurin osa hoitohenkilökunnasta joutuu ennemmin tai myöhemmin tekemisiin ikäihmisten hoidon kanssa, ja tästä syystä jo terveydenhuollon peruskoulutukseen tulisi kuulua entistä laaja-alaisempi alan perehdytys. On hämmästyttävää, että vanhustenhoidon opetus sekä yliopistoissa että muussa terveydenhuoltoalan täydennyskoulutuksessa on niin puutteellista, vaikka vanhusten määrä on kaiken aikaa nousussa. Tämä on johtanut vakaviin vanhustenhuollon ongelmiin. Jähmeän koulutusrakenteen vuoksi meillä ei ole riittävästi vanhustyön osaajia, joten on ryhdyttävä kiireesti tuottamaan koulutuksella paitsi yleisosaamista kaiken hoitohenkilökunnan osalta myös erikoisosaajia, kuten geriatreja ja geronomeja (AMK), kuten Kivelä sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa selvityksessä toteaa. Hänen mukaansa jo nyt tarve on mm. geriatrien osalta nelinkertainen verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen.

Myös lääkehoitoa koskevaa osaamista on lisättävä sekä hoitotyöntekijöiden että lääkäreiden perus- ja jatkokoulutukseen sekä luotava edellytyksiä pitkäkestoiselle ja hyvälle hoitosuhteelle vanhuksen ja hoitotyöntekijän välille.

Nopeasti kasvava ikäihimisten määrä ei ole ongelma, jos heidän palvelujaan kehitetään ja luodaan uudenlaisia erilaiset palvelutarpeet huomioon ottavia konsepteja sekä ennen kaikkea turvataan ikäihmisten parissa työskentelevän henkilöstön riittävyys, työhyvinvointi ja osaaminen. Näiden asioiden hyväksi professori Kivelä teki raportissaan lukuisia parannusehdotuksia, mutta hallitus ei vielä ole näiden toteuttamisessa edennyt.

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007-2012 on tekeillä opetusministeriössä. Luonnos siitä valmistuu 30.6.2007 mennessä, ja 12.10.2007 mennessä työryhmä jättää opetusministeriölle esityksen, jossa otetaan huomioon luonnoksesta saadut lausunnot. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma sisältää mm. ammattikorkeakouluopetuksen ja aikuiskoulutuksen keskeiset laadulliset, rakenteelliset ja määrälliset kehittämistavoitteet, mutta muutokset ovat vasta pohdinnan tasolla, vaikka käytännön toimilla olisi kiire. Suomi on raporttien ja tutkimusten luvattu maa, mutta käytännön muutokset tapahtuvat aivan liian verkkaisessa tahdissa. Professori Sirkka-Liisa Kivelän raportin luulisi tuottaneen vanhustyön osalta riittävän paljon informaatiota, jotta toimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Tästä syystä ehdotan, että erilaisia laadullisia projektirahoitteisia vanhustyön osaamisen koulutuksia tuotettaisiin siihen saakka, kunnes pysyviä muutoksia koulutuksen määrällisiin ja laadullisiin painopistealueisiin saadaan aikaan.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kehittääkseen vanhustyön osaajien koulutusta sekä laadullisesti että määrällisesti ja lisätäkseen vanhustyöhön liittyvän opetuksen määrää kaikessa hoitotyön ammattilaisten koulutuksesssa; ensin pikaisessa tahdissa projektirahoitteisesti ja sen jälkeen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007-2012 mukaisella aikataululla.

Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2007

Leena Rauhala /kd

TPA 8/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laadun turvaaminen

Eduskunnalle

Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut tarjoavat tuettua asumista pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsiville. Asiantuntijat pitävät näitä palveluita yhtenä alan suurimmista epäkohdista. Alaa ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu.

Yhteiskuntatieteiden tohtorin Markku Salon ja yhteiskuntatieteiden maisterin Mari Kallisen tämän vuoden keväällä julkaistu tutkimus, Yhteisasumisesta yhteiskuntaan, on ensimmäinen laaja suomenkielinen tutkimus mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden tilasta ja tulevaisuudesta. Se perustuu yli 300 asumisyksikön kyselytutkimukseen ja noin 50 mielenterveyskuntoutujan elämäntarinahaastatteluun.

Tutkimuksen mukaan mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laadussa on jopa seitsenkertaisia eroja. Osa yksiköistä vain säilyttää ja kroonistaa, osa aktivoi ja kuntouttaa. Parhaiten tutkimuksessa pärjäsivät yhdistysten ja järjestöjen asumispalvelut. Seuraavina tulevat kuntien ja säätiöiden tuottamat palvelut, ja heikoimmin pärjäävät yksityiset. Tutkimuksen laatupisteytyksessä huonoimmat saivat 11 ja parhaimmat 75 pistettä, kun maksimi oli 100. Surullista luettavaa, mutta tämä kertoo paljon palvelujen tasosta tämän päivän Suomessa.

Tarkkaa tietoa tällaisten asumisyksiköiden määrästä ei ole. Tutkimuksessa löydettiin salapoliisintyönä 614 asumisyksikköä, joista 305 vastasi kyselyyn. Yksiköissä asuu yhteensä lähes 7 000 ihmistä, kun aiemmin kirjallisuudessa on arveltu, että asukkaita olisi 4 000-5 000.

Tutkimuksen mukaan asumispalveluiden suurimpia ongelmia olivat henkilökunnan huono toiminta ja asukkaiden vähäinen toiminnallisuus. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluista puuttuvat vastaavat ohjeet henkilökunnan ja asukkaiden määrästä kuin mitä on lastensuojelussa, vanhustenhuollossa tai päihdehuollossa. Alalta puuttuvat myös pelisäännöt, jotka tekevät mahdolliseksi tutkimuksessa esiin tulevat jyrkät laatuerot.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden laadun turvaamiseksi ja selkeiden pelisääntöjen luomiseksi alalle.

Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2007

Leena Rauhala /kd

TPA 7/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Omaishoidon tuen säätäminen verottomaksi

Eduskunnalle

Kaikista viime vuosien parannuksista huolimatta omaishoidolle ei anneta sitä arvoa, mikä sille kuuluu. Kunnat tukevat nihkeästi omaisia, joista monet ovat uhranneet työnsä ja vapaa-aikansa taatakseen läheiselleen mahdollisuuden olla laitoshoidon sijaan kotona.

Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan vuonna 2005 noin 30 000 vanhusta, vammaista ja pitkäaikaissairasta oli omaishoidon tuen piirissä. Hoitajille maksettiin korvausta keskimäärin 416 euroa kuukaudessa. Hoitopalkkio on viime vuosina jonkin verran noussut, mutta korvaukset ovat edelleen pieniä hoidon sitovuuteen nähden.

Stakes arvioi, että ilman omaishoitajia laitoshoidossa olisi noin 11 600 ihmistä nykyistä enemmän. Heidän hoitonsa maksaisi arviolta 533 miljoonaa euroa. Siihen nähden viime vuoden hoitopalkkioina maksetut noin 84,9 miljoonaa euroa merkitsevät kunnille melkoista säästöä.

Viime vuoden alussa voimaan tullut laki omaishoidon tuesta määritteli hoitajan minimikorvaukseksi 300 euroa kuussa. Vaativan hoidon korvaus on kaksinkertainen edellyttäen, että hoitaja on joutunut jäämään töistä pois. Kuten summat kertovat, ne ovat pieniä korvauksia työstä, joka kunnan hoitamana maksaisi monin verroin enemmän. Silti tuki määritellään edelleen työtuloksi ja siitä määrätään vero. Tämä on epäkohta, jonka poistamisella autettaisiin omaishoitajien arkea merkittävästi.

Lisäksi kuntien suhtautumisessa omaishoitajiin on suuria eroja. Valtiontilintarkastajien ja Omaishoitoraporttiryhmän puheenjohtajan Elli Aaltosen ehdotus omaishoidon tuen maksamisen siirtämistä Kelalle pitäisi uuden hallituksen ottaa vakavaan harkintaan, jotta kuntien erilaiset käytännöt eivät vaikuttaisi omaishoitajien asemaan.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin omaishoidon tuen säätämiseksi verottomaksi ja tuen maksatuksen siirtämiseksi Kelalle.

Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2007

Leena Rauhala /kd

TPA 6/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Palomiesten eläkeiän alentaminen 55 vuoteen

Eduskunnalle

Palomiesten tehtävät ovat sekä fyysisesti että henkisesti raskaita; esim. savusukelluksessa tarvittavat varusteet ovat kymmenien kilojen painoisia. Palomiehet joutuvat tekemisiin myös erilaisten myrkkyjen kanssa, ja on tutkittu, että sydänkuoleman riski on lähes kolmanneksen suurempi kuin muulla miesväestöllä. Työterveysprofessori Veikko Louhevaaran mukaan palomiehen fyysinen toimintakyky alkaa vaativien tehtävien osalta olla ongelmallinen jo yli 45-vuotiailla palomiehillä. Hänen arvionsa mukaan korkeintaan yksi tuhannesta yli 55-vuotiaasta voi selviytyä ylikuormittumatta ja terveyttään vaarantamatta vaativista savu- tai kaasusukellustehtävistä. Työn kuluttavan luonteen vuoksi palomiesten keskimääräinen elinikä on ollut vuosina 1960-2000 vain 59 vuotta.

Jos palomiesten eläkeikä säilytetään 65 vuodessa, ei monikaan palomies ehdi päästä eläkepäiville. Kaikkien näiden tosiasioiden valossa olisi vähintäänkin oikeudenmukaista, että palomiesten eläkeikä lasketaan takaisin 55 vuoteen. Suomessa palomiesten eläkeikä on aiemmin ollut 55 vuotta, ja tämä on yleinen eläkeikä myös muissa Euroopan maissa. Suomalaisten palomiesten eläkeikä on maailman korkeimpia. Kemikaali- ja savusukellus- sekä vaativat raivaustehtävät ovat kohtuuttomia vanhenevalle miehelle. Korkeassa iässä oleva henkilö ei pysty vastaaviin fyysisiin suorituksiin kuin vaikkapa kymmenen vuotta nuorempi henkilö. Koska palomiesten työympäristöön ei voi vaikuttaa, on ainoa vaihtoehto alentaa palomiesten eläkeikä sekä palomiesten että kansalaisten turvallisuuden ja hyvän palvelun takaamiseksi 55 vuoteen.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin palomiesten eläkeiän laskemiseksi 55 vuoteen.

Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2007

Leena Rauhala /kd

TPA 5/2007 vp - Leena Rauhala /kd

Vaikeavammaisten avustaja- ja tulkkijärjestelmän kehittäminen

Eduskunnalle

Yksimielisyys hallituksen ja opposition välillä lienee aina ollut siitä, että henkilökohtainen apu ja huolenpito sekä liikkumis- ja kommunikointimahdollisuudet ja tulkkipalvelut turvataan niitä tarvitseville vaikeavammaisille henkilöille. Kuitenkin tähänastisilta hallituksilta on puuttunut realismi vaikeavammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avun määrän vähyydestä ja siitä johtuvista kohtuuttomista rajoituksista vaikeavammaisten arkielämässä suoriutumiseen. Jokapäiväiset tehtävät, jotka meille terveille ovat itsestäänselvyyksiä, kuten sängystä ylös nouseminen, voivat olla suunnattoman vaikeita ja taistelun takana vaikeavammaiselle henkilölle. Hallituksen tulisi pikimmiten tehdä konkreettisia toimenpiteitä asian suhteen, että avun riittävä määrä ja laatu voidaan varmistaa.

Henkilökohtainen avustaja sekä tulkki mahdollistavat vaikeavammaisen osallisuuden yhteiskunnalliseen panostukseen, työhön, sosiaaliseen elämään ja perheeseen. Tästä syystä henkilökohtaisen avustajan järjestelmä tulisi alan työnantajien liiton mukaan siirtää valtion vastuulle, koska kunnissa avustajapalvelujärjestelmä toimii monin eri kriteerein ja vaihtelevien budjettien pohjalta ja näin ollen epätasa-arvoisesti. Järjestelmä siis diskriminoi vammaisia henkilöitä asuinpaikan perusteella. Valtion alaisuudessa järjestelmä toisi säästöjä, tehokkuutta sekä asiantuntevampia ja oikeudenmukaisempia päätöksiä.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien ja tulkkipalveluiden saamiseksi subjektiiviseksi oikeudeksi kaikille tietyt kriteerit täyttäville henkilöille, palvelun määrän ja laadun turvaamiseksi ja avustajajärjestelmävastuun siirtämiseksi kunnilta valtiolle.

Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 2007

Leena Rauhala /kd