VALTUUSTOALOITE IKÄIHMISTEN KOTIPALVELUIDEN LAADUSTA

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto julkaisivat alkuvuonna uudet ikäihmisten palvelujen laatusuositukset. Suositusten tarkoituksena on turvata palvelujen laatutaso palvelutarpeiden kasvaessa. Tarkoitus on lisätä säännöllistä kotihoitoa saavien yli 75-vuotiaiden ikäihmisten määrä 13 - 15 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Tavoite on haastava. Samalla kun säännöllistä kotihoitoa olevien määrää on lisättävä, on samalla turvattava se, että saadut kotipalvelut ovat tarkoituksenmukaisia ja laadukkaita palvelujen saajien näkökulmasta. Sama pitää varmistaa myös kaikkien kotihoidon palvelujen suhteen.

Tamperelaisista noin 30 000 on yli 65 -vuotiaita. Vanhusten palveluiden avulla pyritään takaamaan turvalliset vanhuuden päivät omassa kodissa mahdollisimman monille tamperelaisille. Kotihoidolla ja omaishoidon tuella edesautetaan vanhusten kotona selviytymistä. Kotihoito kattaa kotipalvelun, kotisairaanhoidon ja kotihoidon tukipalvelut.

Tämän hetken ongelmana kotipalveluissa on lähinnä se, että monet ikäihmisten kotihoidon palvelut toteuttavat eri palveluntuottajat, jolloin palveluntarjoajia voi saman vanhuksen kohdalla olla useita. Tämä johtaa usein siihen, että työntekijä vanhuksen kodissa vaihtuu usein. Ihmisten jatkuva vaihtuminen luo ikäihmisille turvattomuutta. Vanhuksilta saadun palautteen mukaan ongelmana on myös se, että palvelut eivät välttämättä laadultaan ole odotusten mukaisia. Näin vanhusten tarpeet jäävät täyttymättä. Palvelut ovat riittämättömiä eivätkä ne kohdennu oikein.

Palvelujen tuottamisessa tulisi hoitosuhteen pysyvyys ja korkea laatu olla avainasioina. Palveluita järjestävien tahojen olisi vältettävä liukuhihnatuotanto ja panostettava vanhusten kuulemiseen ja heidän palautteisiinsa vastaamiseen. Kotona hoidettavien kunto heikkenee koko ajan ja palvelujen vaatimukset sitä myötä kasvavat. Tämä on palvelujen tuottamisessa tiedostettava.

Esitän, että kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin, jotta kotipalvelut kohdennettaisiin ikäihmisten tarpeita paremmin vastaaviksi ja että hoidon ja palvelujen laadun ja toteutuksen seurantaa ja arviointia kehitettäisiin.

Tampereella 20.8.2008

Leena Rauhala/ kd

VALTUUSTOALOITE KEHITYSVAMMAISTEN PÄIVÄPAIKKOJEN JA HENKILÖKUNNAN LISÄÄMISEKSI SEKÄ TUETUN ASUMISEN RIITTÄVÄKSI JÄRJESTÄMISEKSI TAMPEREELLA

Kehitysvammaisten päiväpaikoista sekä tuetusta asumisesta on Tampereella pulaa. Näiden palvelujen lisäämisestä hyötyisivät ensinnäkin vammaiset henkilöt itse. Tarjolla on mahdollisuus vertaisryhmän tapaamiseen, itsenäiseen olemiseen ja työskentelyyn sekä harrastustoimintaan. Päiväkeskukset tarjoavat myös tekemistä silloin, kun vammainen henkilö ei ole pystynyt syystä tai toisesta työllistymään ja räätälöity, tuettu asuminen tarjoaa mahdollisuuden itsenäiseen elämään niissä rajoissa, jotka kullakin henkilöillä on.

Myös vammaisten vanhemmat, jotka usein ovat omaishoitajia, saavat päiväpaikkojen ansiosta helpotusta arkeensa. Tämä mahdollistaa mm. työnteon, omat harrastukset ja levon. Monesti kehitysvammaisten vanhemmat ovat jo ikääntyneitä, eläkeiän saavuttaneita ja erityisesti heidän tapauksessaan päiväpaikan ja tuetun asumisen järjestyminen vammaisille lapsille tuo suunnattoman helpotuksen. Myös jo ikääntyneelle vammaiselle itselleen nämä järjestelyt toisivat turvan etukäteen niihinkin tilanteisiin, kun vanhempia ei enää ole tai kun nämä ovat kyvyttömiä huolehtimaan vammaisesta lapsestaan.

Myös päiväkeskusten työntekijöistä on pulaa. Työn kuormitusta on liikaa, koska liian usein on selviydyttävä liian vähäisellä miehityksellä. Työntekijäpula ja pienet palkat eivät houkuttele uusia työntekijöitä. 

Esitän, että valtuusto ryhtyy toimenpiteisiin päiväpaikkojen, niiden henkilökunnan sekä tuetun asumisen lisäämiseksi Tampereella.

Tampereella  06.06.2008

Leena Rauhala/kd

VALTUUSTOALOITE MAAHANMUUTTAJANUORTEN TUKEMISEKSI NIVELVAIHEISSA

Maahanmuuttajataustaisten opiskelijanuorten määrä toisen asteen oppilaitoksissa on kasvussa. 

Tästä syystä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten kehittäminen myös maahanmuuttajanuoren näkökulmasta on tärkeää, jotta nämä nuoret saava apua ja mahdollisuuksia selviytyä opinnoistaan. Nuoren vanhempien ja koko perheen sekä koulujen välistä yhteistyötä tulee kehittää ja peruskoulun jälkeiseen nivelvaiheeseen on kiinnitettävä entistä parempaa huomiota. On selvitettävä yksilöllisesti kunkin opiskelijan kyvyt ja tarpeet, tuettava nuorten pyrkimyksiä ja unelmia sekä kartoitettava, onko haluttu opintopolku ja ammatti juuri tälle kyseiselle nuorelle realistisesti saavutettavissa. Olisi myös tärkeä järjestää myös nuoren oman äidinkielen opetusta, koska identiteetin vahvistaminen ja suomen kielen vahvistuminen oman kielen hallinnan kautta on ensiarvoisen tärkeää. Näin integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on nopeampaa.

Näillä toimenpiteillä ehkäistään nuorten syrjäytymistä. Syrjäytyminen on riskitekijä erityisesti maahanmuuttajanuorelle, joka voi kokea elämässään ennakkoluuloja, kiusaamisen kohteena olemista ja sosiaalisia ongelmia sekä opiskeluvaikeuksia kielitaidon puutteesta johtuen.

Tampereella on toteutettu erilaisia projekteja, joilla syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on tuettu. Näitä keinoja ovat olleet mm. jatkosuunnitelman laatiminen nuorelle opintojen keskeytyessä sekä lisäopetus, valmentava ja kuntouttava koulutus, työpajatoiminta, oppisopimuskoulutus sekä muut tuki-, koulutus- ja työvoimapalvelut. Näitä samoja keinoja voitaisiin Tampereella soveltaa erityisesti maahanmuuttajanuorten näkökulmista.

Myös työelämään siirtymässä olevia maahanmuuttajanuoria on tuettava. Heitä on valmennettava työelämä- ja kielikoulutuksella sekä annettava mahdollisuuksia mm. oppisopimuskoulutukseen. Yksi hyvä keino työllistää maahanmuuttajanuoria olisivat positiiviset kannusteet työnantajille maahanmuuttajien työllistämisessä.

Ehdotan, että Tampere nimeää opinto-ohjaajan ohjaamaan tamperelaisia maahanmuuttajanuoria eri valmennuksien, tukimuotojen ja koulutusten pariin näiden nivelvaiheissa

ja että työnantajille ryhdytään antamaan erikseen harkittavia kannustimia maahanmuuttajanuorten  työllistämisestä.

Tampereella 19.5.2008

Leena Rauhala/ kd

VALTUUSTOALOITE KUULONTUTKIJAVIRAN PERUSTAMISEKSI JA LISÄTILOJEN HANKKIMISEKSI TAMPEREEN KORVA- JA SILMÄYKSIKKÖÖN

Jokapäiväisessä ympäristössä voi olla paljon esteitä, jotka voivat vaikeuttaa päivittäistä selviytymistä. Yksi näistä esteistä liittyy kuulo-ongelmiin. Ikäihmisten huonokuuloisuutta pidetään luonnollisena asiana, joten asian merkitystä usein vähätellään. Kuitenkin kuulon alentuminen vaikuttaa monin tavoin jokapäiväiseen elämään, mm. kommunikointiin ja tiedonsaantiin. Tämä aiheuttaa mm. pankissa tai kaupassa asioimisen hankaloitumista sekä sosiaalisen kanssakäymisen puutetta. Uutisia on vaikea kuunnella ja ovikellon ääntä ei välttämättä kuule. Pahimmillaan tämä voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen.

Huonokuuloisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla este itsenäiselle ja täysipainoiselle elämälle, sillä kuulemistilanteisiin on olemassa apuvälineitä ja kommunikaatiomenetelmiä.

Vammaispalvelulaissa on määräyksiä vammaisille henkilöille järjestettävistä palveluista ja tukitoimista ja yksi niistä on oikeus päivittäisistä toimista suoriutumisessa tarvittaviin laitteisiin, koneisiin ja välineisiin. Jos näitä tarpeita ei täytetä, voi itsenäinen asuminen käydä vaikeaksi ja muuten hyvässä kunnossa olevavanhus voi joutua laitoshuoltoon.

Tällä hetkellä Tampereen korva- ja silmäyksikkö toimii liian ahtaissa tiloissa ja tarvitsisi ehdottomasti sekä lisää tiloja että oman kuulontutkijansa pelkästään ikäihmisten palveluja varten. Tällä hetkellä vanhukset pääsevät tutkimukseen lähetteellä, mutta vain, jos on aikoja, sillä lapset hoidetaan ensisijaisesti. 

Ehdotan, että Tampere perustaa kaupungin korva- ja silmäyksikköön yhden lisäviran kuulontutkimukseen pelkästään ikääntyneiden kuulontutkimusta varten ja järjestää asianmukaiset ja riittävät tilat, jotta viran perustamiselle on fyysiset toteutusedellytykset.  Lain edellyttämät oikeudet päivittäistoimien välttämättömiin apuvälineisiin koskevat myös ikääntyneitä ja siksi asianmukaisesta palvelujen saatavuudesta kohtuuajassa on huolehdittava.

Tampereella 19.5.2008

Leena Rauhala /kd

VALTUUSTOALOITE VANHUSTEN PALVELUASUMISESTA TAMPEREELLA

Suomen ikääntyminen on täydessä vauhdissa ja sen vuoksi mm. asumispalvelujen tarve kasvaa räjähdysmäisesti lähivuosina. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat helmikuussa julkaisseet yhdessä ikäihmisten palvelujen uuden laatusuosituksen. Yhtenä tärkeänä lähtökohtana laatusuosituksessa on se, että kuntalaisten, asiakkaiden ja omaisten vaikutusmahdollisuuksia lisätään. Ikäihmisten asuin- ja hoitoympäristöjen laadun kehittäminen edellyttää panostusta esteettömyyteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Ainoastaan tällä tavoin voidaan palveluja kuntalaisdemokratian hengen mukaisesti kehittää käyttäjälähtöisemmiksi.

Vanhukset joutuvat odottamaan joskus hyvinkin kauan hoitopaikkaa mm. palvelutaloihin. Odottavan aika on pitkä ja tämä käy joskus hyvinkin raskaaksi koko perheelle ja lähisuvulle. Tämä on epäkohta, johon on puututtava. Toinen tärkeä näkökohta on se, että vanhuksen tulee saada olla halutessaan samassa hoitopaikassa myös saattohoidon alkaessa. Vanhuksen omaisille ja vanhukselle itselleen turvallisuus ja luottamus hoitajiin on tärkeää. Saattohoito on surun ja luopumisen aikaa sekä vanhukselle itselleen että myös läheisille. Siksi heidän jaksamistaan ei pitäisi enää kuormittaa uusilla tilanteilla ja hoitopaikoilla sekä uuteen hoitohenkilökuntaan tutustumisella. Pysyvyys on tässäkin avainsana.

Lisäksi palvelu- ja hoitokodeilla on suuret paineet saada heti potilaan kuoleman jälkeen uusi asukas tilalle, jotta asiakasmaksut täyttäisivät kaikki vuorokaudet. On kuitenkin eettisesti kohtuutonta vaatia omaisia tyhjentämään huone saman tien, sillä muitakin kuolemaan liittyviä asioita on hoidettava ja huoneen tyhjentäminen sekä surutyö vaativat aikaa. Tämän vuoksi asukkaiden hoitopalveluissa tulisi olla joustavuutta tämäkin näkökulma huomioon ottaen. Suositeltavaa olisi, että kuolemankin jälkeen asukkaan hoitopaikkaa tuettaisiin vielä muutaman päivän ajan omaisten surutyön tekemistä silmällä pitäen.

Meillä on hyviä ohjelmia ja periaatteita. Ongelmana on se, että nämä periaatteet eivät aina toteudu käytännössä. Siksi tärkeä mittari onkin vanhusten ja heidän omaistensa kokemukset ja toiveet. Hoidon ja palvelun laatu, asuinympäristön turvallisuus, viihtyisyys ja esteettömyys sekä henkilöstön riittävyys ovat ne lähtökohdat, joita on kehitettävä vastaamaan tavalla tai toisella palvelun käyttäjien tarpeita vastaaviksi ja näin ollen myös eettisten ohjeiden ja periaatteiden mukaisiksi.

Edellä mainitun perusteella esitän kaupunginhallitukselle, että se ryhtyy toimiin vanhusten palveluasumisen odotusaikojen, hoitopaikan pysyvyyden ja saattohoidon jälkeisen suruajan merkityksen mukaisiin toimenpiteisiin kehittääkseen vanhuspalveluja Tampereella entistäkin asiakaslähtöisemmiksi ja että seurataan uusien eettisten ohjeiden toteutumista.

Tampereella 26.3.2008

Leena Rauhala

226§

Ponsi:

jotta palvelukotiasukkaiden hoidon vaativuustason lisäykseen kesken vuodenkin voitaisiin nykyistä nopeammin reagoida ja tähän budjetissa valmistautua, selvitetään asukkaiden tuotemuutoksista ja saattohoidon erityistuesta aiheutuva kustannustarve, jolloin tämä voidaan huomioida budjetissa ja ostopalvelujen hinnoittelussa. Samoin ostopalvelujen hinnoittelussa on otettava huomioon palvelukotiasukkaiden hoitopaikan siirroista tai kuoleman jälkeisistä muutamasta välipäivästä aiheutuneet kustannukset ja tämä huomioitava budjetissa.

20.8.2008

Leena Rauhala/kd 

VALTUUSTOALOITE OPPISOPIMUSKOULUTUKSEN HYÖDYNTÄMISMAHDOLLISUUKSIEN SELVITTÄMISEKSI TAMPEREEN KAUPUNGILLA

Oppisopimuskoulutus on sekä nuorille että aikuisille soveltuva joustava ja käytännönläheinen tapa hankkia ammattitaito ja suorittaa perus-, ammatti- tai erikoisammattitutkinto työn ohessa. Koulutusaikaan ja koulutuksen sisältöön vaikuttavat opiskelijan aikaisempi koulutus ja työkokemus, joten oppisopimuskoulutus ottaa hyvin huomioon oppijan tarpeet ja lähtökohdat opiskeluun lähdettäessä. Siksi koulutus sopii hyvin myös heille, joilla on monenlaisia haastavia elämäntilanteita.

Monet niistä, jotka peruskoulun jälkeen putoavat pois ammatillisista koulutuksista, voisivat oppisopimusjärjestelmän kautta oppia ammatilliset valmiudet ilman niitä teoria-aineiden rasitteita, joita koulumuotoisessa ammatillisessa koulutuksessa on kaikille pakollisina. Käytännönläheinen ja työssä pääosin tapahtuva koulutus voisi motivoida monia näistä nuorista, jotka nyt tutkimusten mukaan eivät hakeudu peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen yhden tai kahden oppiaineen oppimisvaikeuksien vuoksi. Nämä nuoret ovat usein myös suuressa syrjäytymisvaarassa.

Oppisopimuskoulutus tarjoaa myös pitkäjänteisen ja erityisryhmien erityistarpeet huomioivan mahdollisuuden erityisryhmien ja vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseksi ja riittävän ammattitaidon hankkimiseksi. Tulevaisuudessa monia aloja uhkaa todellinen työvoiman niukkuus. Silloin myös esim. vammaisilla, vajaakuntoisilla, etnisillä vähemmistöillä ja ulkomaalaisilla henkilöillä on nykyistä paremmat työnsaantimahdollisuudet. Heille pitää vain tarjota mahdollisuus ammattitaidon hankkimiseen koulutuksen ja työkokemuksen kautta. Oppisopimuskoulutus on yksi erinomainen väline tähän; siinä kun molemmat työllistymisen kynnykset täyttyvät: ammatillinen koulutus ja työkokemus.

Kaupungin tulisi selvittää eri hallintoaloilta mahdollisuudet kouluttaa ja työllistää näitä ihmisiä, joilla muuten ei ole mahdollisuuksia löytää kouluttautumis- tai työllistymispaikkaa ja osallistaa heidät siten mukaan yhteiskuntaan.

Tämän vuoksi esitämme kaupunginhallitukselle, että se selvittää oppisopimusmahdollisuuksien nykyistä paremman hyödyntämisen mahdollisuudet vaikeasti työllistettävien henkilöiden kouluttamiseksi ja työllistämiseksi.

Tampereella 19.9.2007

Leena Rauhala